Tonglin vesikaupunki

Viime viikolla Jii reissasi Taiwanissa ja minulla oli – harvinaista kyllä – auto käytössäni. Hoitelin sillä välin asioita, joita ilman omaa (isoa) kaaraa on hankalaa tehdä. Vaikka olinkin tosi kiireinen pari viime viikkoa, päätin silti ottaa autosta kaiken ilon irti ja uhrata yhden päivän pelkästään sivistyäkseni. Nappasin Oo:n ja ayimme kyytiin ja huristelimme puolisentoista tuntia länteen, Tongli guzheniin, eli Tonglin yli tuhat vuotta vanhaan vesikaupunkiin. Ayi ja kuski päivittelivät naureskellen, että kylläpä nyt lähdetään kaus, kun lähempääkin olisi löytynyt vierailemisen arvoisia vesikaupunkeja. Olin kuitenkin lukenut, että Tongli on kaunis paikka ja sitä paitsi siellä ei pitäisi olla järjetöntä määrää turisteja.

Matka kului nopeasti, kun ensin pääsimme pois Shanghain kaupunkialueelta. Ensimmäistä kertaa näin riisipeltoja. Niitä alkoi olla yhä enenevässä määrin kanaalien ja vesialueiden lisääntyessä. Kun navigaattori alkoi näyttää, että pian ollaan perillä, meidän piti yhtäkkiä kääntyä pois isolta tieltä. Minusta tuntui, että olemme kääntymässä jonkun takapihalle tai vähintäänkin keskelle pusikkoa ja riisinviljelykeskittymää. Sinne me kuitenkin menimme ja reitti osoittautui lopulta aivan oikeaksi – vanhaan osaan vesikaupunkia kun ei saanut ajaa autolla, vaan se piti ensin kiertää. Matka kuitenkin pysähtyi, kun jonkun onnettoman lähetin kuorma oli levinnyt pitkin tietä. Kuvassa näkyy miespolon mopedi suoraan edessä pahvilaatikkoineen, joista pari oli tippunut maahan. Tässä hän mihinkään kiirehtimättä kerää sieltä tippuneita mustia pikkunikaleita (joita oli satoja) yksi kerrallaan pois tieltä takaisin hajonneeseen laatikkoon. Kuskimme, joka mieheni mukaan saattaa olla teillä välillä melkoinen kuumakalle, alkoikin ottaa kierroksia kuriirin vatuloinnista. Hän avasi ikkunan ja huuteli otsasuoni pullollaan hävyttömyyksiä miehelle. Kun tämä ei aikonut ottaa onkeensa, kuljettaja nousi ulos autosta, kävi jalallaan potkimassa kappaleita tien sivuun ja soitti jatkuvasti suutaan ukolle. Kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa, kuski vielä kerran mielenosoituksellisesti pysäytti auton kuorman taakse ja potkaisi reilusti keskellä tietä näkyvää pahvilaatikkoa. Minä nauraa käkätin ääneen takapenkillä koko tilanteelle.

IMG_20180829_093357.jpg

Saavuttuamme paikan päälle ymmärsin, että vanha kaupunki on kokonaan nähtävyysalue ja sinne tulee myös ostaa lippu päästäkseen sisälle. Lysti ei ollut mitään halpaa (kiinalaisittain), sillä kahden aikuisen liput maksoivat euroissa noin kolmekymppiä. Pulitin kuitenkin summan mukisematta, sillä eihän näin kauas nyt turhan takia tultu.

IMG_20180829_095011.jpg

Olin tosi kiitollinen siitä, että ayi oli mukana. Hän hoiti käytännössä Oo:ta, jotta minä sain rauhassa (siis sen rauhan, mitä kolmevuotias äidilleen nyt suo) nuohota paikkoja. Vaikka kulku olikin paikoin hankalaa, rattaat olivat täällä todella tarpeelliset, sillä kävelyä kertyi paljon.

IMG_20180829_100542.jpg

Vesikaupungissa kun ollaan, moni ihminen saa elantonsa tavalla tai toisella kanaaleista. Tämä vanha pariskunta oli ankkuroinut paattinsa keskelle erästä syrjäisempää uomaa. Vanha mies liikutteli keppejä pohjassa, ja mietin, mitä ihmettä hän tekee. Kunnes ymmärsin hetken kuluttua, että tuo harmaa kasa ei olekaan kiviä, vaan simpukoita. Nainen lajitteli roskat pois seasta sitä mukaa, kun mies niitä kyytiin nosteli. Simpukathan elävät pohjassa. En olisi halunnut kyllä tätä laumaa lautaselleni, tiedä mitä kaikkea raskasmetalleja ja muita haitta-aineita sedimenteissä piilee. Osta siis sitä, minkä tiedät turvalliseksi. Kiinassa miltei kaikki sisävesielävät ovat omalla kieltolistallani.

IMG_20180829_100721.jpg

Turistialueella näytti tältä. Vanhanmallisia paatteja, joita sai vuokrata käyttöönsä. Kuten näkyy, alusta ohjataan ja “soudetaan” yhdellä, pitkällä airolla. Kuljettaja hitaasti pyörittäen liikuttaa airoa puolelta toiselle aluksen takana, jolloin se samalla toimii sekä käsikäyttöisenä moottorina että peräsimenä. Yllättävän vauhdikkaasti nämä veneet lipuivat pitkin isoa kanaalia.

IMG_20180829_101310.jpg

Kaupunki oli ihana ja hurmaava. Minulla ja ayilla vain selvästi oli erilainen näkemys siitä, mikä on hienoa ja näkemisen arvoista. Minä olisin viihtynyt vain katsellen nurkkia, ikkunanpokia, arkkitehtuuria, kauniita siltoja, kanaaleja. Mitä tällaisessa paikassa nyt onkaan. Hän ihmetteli haluani kuvata maalista rapistuneita luuukkuja ja paikkoja, joissa ei kuulemma ollut mitään katsomista. Menimme siis yhteistuumin sisätiloihin erilaisiin kotimuseoihin. Olivathan nekin kiinnostavia. Tässä kuvassa on erään rikkaan talon sisäpihan portti.

IMG_20180829_102815_1.jpg

IMG_20180829_102850.jpg

IMG_20180829_104851.jpg

IMG_20180829_105125.jpg

Kiinanopettajani kanssa keskustelimme visiitistäni. Hän kertoi, että talomuseot, joissa vierailimme, ovat olleet valtavan rikkaiden perheiden koteja. Niissä oli usein erikseen miesten ja naisten puoli (makuutilat). Kun taloon tullaan sisälle, sinne ei ole suoraa näköyhteyttä. Ensin saavutaan sisäpihalle. Sen jälkeen on tila, jossa isäntäväki on kestinnyt vieraita ja pitänyt virallisia vastaanottoja. Eri tilat on erotettu toisistaan mielenkiintoisilla ratkaisuilla. Palvelusväki käytti vallan alla olevan kuvan kaltaisia pitkiä käytäviä, ja astuivat sisään siihen liittyviin huoneisiin vain tarvittaessa, jotta isäntäväen ei tarvinnut nähdä arkista aherrusta.

IMG_20180829_111746.jpg

Asunnot olivat upeita taidonnäytteitä käsityöläisyydestä kaikkine koristeineen. Lisäksi ne olivat valtavia. Kaikesta näki, että talon väki on ollut varakasta.

IMG_20180829_112531.jpg

IMG_20180829_113257.jpg

Oo:n lempipuuhia kaupungissa oli kiipeillä kaksikerroksisten rakennusten portaita ylös alas. Kaikkein paras paikka oli kuitenkin talo, jonka seinään oli ikuistettu kissoja. Emme ymmärtäneet, minkä hepulin hän sai rattaissa istuessaan, kun huitoi omalla katillaan talon suuntaan ja huusi minkä ehti, mutta se selvisikin pian. Pitihän nyt kissalle saada kaverit näyttää!

IMG_20180829_114128.jpg

Vanhassa kaupungissa riitti paljon yksityiskohtia tiirattavaksi. Jotkut olivat jopa huvittavia, kuten tämä valvontakameran naamiointitapa. Hyvä, että yrittävät kuitenkin!

IMG_20180829_114154.jpg

Yhden isoimman asunnon perukoilla oli eräänlainen pukuvuokraamo / valokuvaamo. Tangoista roiukkui satakunta vanhanmallista kiinalaista asua, joista sai pientä rahasummaa vastaan vuokrata puvun joko “keisarilliseen kuvaukseen” (alla) tai sitten ihan vain siihen, että se päällään sai sitten tepastella pitkin talon eri paikkoja ja kuvata omassa rauhassa hienoissa ympäristöissä. Yritin ehdottaa Oo:lle pikkukeisariksi pukeutumista (tarjolla oli vaatteita myös lapsille), mutta hän kieltäytyi tiukasti. Ehkä parempi. Sivusta seuraaminen oli mukavampaa.

IMG_20180829_115603.jpg

Ja mikä olisikaan ollut sen rikkaampaa kuin valvava kalalampi kulta-punaisine karppeineen. Ja ne vonkaleet olivat valtavia – jos olin meidän lähipuistomme suomukylkiä ihmetellyt aiemmin, niin ne eivät olleet mitään näihin verrattuina.

IMG_20180829_120824.jpg

Saman altaan yhdellä reunalla oli kummallinen, luonnonkivestä muodostunut luolasto. Sen läpi johti tunneli sekä myöhemmin portaat ylös kallion päällä olevalle huvimajalle. Melkoinen seikkailu pienelle miehelle, ja toki äidillekin!

IMG_20180829_121358.jpg

IMG_20180829_121443.jpg

ptr

Seuraavassa kuvassa on talon oma teatteri. Tämä talokompleksi oli valtava. Ayi kertoi, että rikkain osa väestöstä ei käytännössä koskaan mennyt talojensa ulkopuolelle “rahvaan” sekaan, joten he huvituttivat itseään pihan muurien sisäpuolella. Noiden takana näkyvien valkoisten muurien takana kulkee käytävä näyttämön taakse, josta esiintyjät sitten astuivat lavalle. Mekin kävimme siellä kurkkimassa, Oo otti muutaman veikeän tanssiaskeleen. Ne jotka tuntevat Oo:n touhuja,voivat hyvin kuvitella herran heilumassa hassut ilmeet kasvoillaan.

IMG_20180829_121625.jpg

Jos äiti kulki kierroksensa katse ylhäällä, tämä poika tutki jokaisen maanraon. Tässä ihmetellään mini-mini-muurahaisten käyntiä rappusten sivulta toiselle. Ötökät ovat niin kiinnostavia, mutta samalla Oo pelkää niitä yli kaiken, eikä voi ikinä kuvitellakaan koskevansa yhteenkään otukseen. Viha-rakkaus-suhde?

IMG_20180829_122010.jpg

Päivän päätteeksi (eli lounasaikaan – isompia lapsia piti ehtiä vastaan koulubussille) piti saada murua rinnan alle. Itse sanoin, että nyt voisimme mennä syömään, johon ayi totesi, että haluammeko “chi mian hai chi fan”, eli haluammeko syödä nuudeleita vai riisiä. Päätös on tehtävä joissain tapauksissa jo ennen ruokalaan astumista, sillä kiinalainen lounas koostuu joko nuudelista tai riisistä, ja ruokapaikka valitaan sen mukaisesti. Oo halusi nuudeleita, joten se oli sillä selvä. Pysähdyimme kanaalin varrelle erääseen pikkupaikkaan – jossa sopivasti oli kohdistettu tuulettimet jokaiseen pöytään – ja tilasimme ruoat. Eipä tullut mieleenikään ottaa Oo:lle mukaan ruokailuvälinettä (haarukka), eikä paikalla ollut kuin puikkoja tarjota. Niillä siis mentiin. Sujuihan se niinkin, kun tyyli sai olla vapaa.

IMG_20180829_124109.jpg

Ihana (vähän liian kuuma) päivä. Monta kokemusta rikkaampi. Alla oleva silta on alkuperäinen, vanha kulkuväylä kaupungissa (puuosat tietyesti uusittu useampaan otteeseen). Sen myötä haluan toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua!

IMG_20180829_130326.jpg

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s