Uuden alun tuntua

Tänään on kulunut viikko siitä, kun saavuimme takaisin Shanghaihin. Aikaero alkaa olla ehkä tasattu. Aiemmin mainitsemani yskä paheni siihen pisteeseen, että sain noidannuolen selkääni yskimisen seurauksena. Jipii. Olin tosin onnekas, että selvisin siitä yhden päivän levolla ja ihan tavallisilla (tujuhkoilla) ibuprofeeni- sekä parasetamolipaukuilla.

IMG_20180819_161959.jpg

Ride home! Kyyti kotiin!

Suurin muutos nyt syksyllä on tietenkin se, että myös Ee aloitti koulun. Pienenä pessimistinä olin vakuuttunut, että ensimmäiset päivät ovat täynnä itkua ja tappelua lähtemisestä, mutta ei sinne päinkään. Kouluun on joka päivä lähtenyt iloinen ja itsenäinen tyttö. (Luulen, että huomenna viikonlopun ihanien vapaiden jälkeen nähdään, mikä todellinen tilanne on.) Enemmän tekemistä aamuisin on ollut Vee:n kanssa, joka on teeskennellyt niin löysää, että olen parina aamuna taipunut jopa pukemaan tämän pienen “vauvamme”. Ee:n menemisiin on tietysti vaikuttanut isoveljen läsnäolo ja tuttu ympäristö, kun koulun pihallakin olemme käyneet miltei joka viikonloppu leikkimässä. Ensimmäisenä päivänä saatin lapset bussille Oo:n kanssa, mutta seuraavana aamuna en saanut nuorinta millään hereille ennen lähtöä, joten passitin kaksikon alakertaan keskenään ja totesin vain Vee:lle, että pitää huolta Ee:stä. Vee kuitenkin ehti viime vuonna jo pitkään mennä itsekseen bussille. Kun se kerran toimi, tein niin sitten joka päivä sen jälkeen. (Ja Oo nukkui sitä paitsi joka aamu lähdön aikaan.)

IMG_20180819_162446.jpg

Bussitäti huolehtii lasten turvallisuudesta ja avustaa turvavöiden laittamisessa.

Kouluun tutustuminen aloitettiin orientaatiopäivällä, jolloin kävimme tervehtimässä tulevia opettajia, ihmettelemässä uusia luokkia ja kävimme hakemassa uudet koulupuvut. Viimeinen olikin kamala kokemus, kun koulullinen oppilaita vanhempineen on miltei samaan aikaan testaamassa pienissä tiloissa joitain harvoja sovituskappaleita. Viime vuonnahan emme olleet kokemassa ensimmäisten päivien huumaa, vaan tupsahdimme pari-kolme viikkoa myöhemmin paikalle, jolloin koko koulu eli jo melkein normaalia arkielämää. Toisaalta ensimmäisissä päivissä on tiettyä taikaa, kun jokainen lapsi on (ainakin melkein) samalla viivalla uuden äärellä. Luokkatoverit ja opettajat ovat joka vuosi kuitenkin uusia, ja opettajat yhdessä lasten kanssa järjestävät luokat juuri sille porukalle sopiviksi.

IMG_20180819_162308.jpg

Ee uudessa koulupuvussaan. Kotiin päästyään hän ei olisi halunnut riisua sitä päältään, niin ihana se kuulemma oli.

Ekaluokkalaiset muuttivat kesän aikana pikkukampukselta tänne isommalle. Tänä kesänä koululla onkin tehty aika paljon erilaisia remontteja, ja kiinalaiset rakennusmateriaalit eivät ole ihan samanlaisia kuin Suomessa. Maalatut seinät päästävät myrkyllisiä yhdisteitä vielä viikkoja valmistumisensa jälkeen. Muun muassa Ee:n luokan materiaalit saavat tuulettua vielä pari viikkoa, minkä jälkeen oppilaat saavat muuttaa omaan kotikoloonsa. Siihen asti kaikki ekaluokkalaiset oleskelevat väistötiloissa kiinanluokissa. Sen jälkeen luokkatilaa rakennetaan varmaankin jollain tavalla uudelleen.

IMG_20180818_170431.jpg

Ee:n tuleva luokka tuulettumassa.

Ee halusi heti tänä viikonloppuna koulun pihalla esitellä uusia taitojaan, joita oli oppinut muilta oppilailta koulussa. Tässä niistä yksi, jossa hän kiipeilee tuollaisten kahden metalliputken päälle ja laskeutuu alas keskellä olevia tikkaita pitkin. Aikamoinen viisivuotiaan taidonnäyte (Ee täyttää ensi kuun lopulla kuusi).

IMG_20180819_162827.jpg

Todellinen telinevoimistelija.

Oo keskittyi enemmän omiin perinteisiin touhuihinsa, eli ötököiden tutkimiseen. Tuollaiset siirat (?) ovat kaikkein mielenkiintoisimpia, kun ne pelästyessään saattavat mennä pieniksi keriksi. (“Äiti, Oo haluu ettii palloa!” “Meijän pallo on tossa.” “Ötökkäpalloa!”) Kuvassa posket punoittavat, koska mitenkäs muutenkaan, kun ulkona on 33 astetta ja lapset juoksevat paikasta toiseen jatkuvasti.

IMG_20180819_162914.jpg

Oo ja ötö.

Niin kuin aikaisemmin jo kerroin, Oo on kärsinyt pienestä päiväväsymyksestä aikaeron takia. Olen yrittänyt pitää poikaa hereillä iltaan saakka keinolla millä hyvänsä, mutta aina asialle ei mahda mitään. Tein töitä pöydän vieressä, näin, että Oo istuu tuolilla. Jatkoin hommiani, ja pienen hetken kuluttua väsynyt miekkonen oli nukahtanut juuri siihen, missä oli lähin pehmeä paikka. Aika huvittava pikku-ukkeli.

IMG_20180819_162525.jpg

Oo jaksaa hauskuuttaa muita unissaankin.

Tilasin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ruokaa kotiin. Olin päättänyt tehdä bataatti-porkkanasosekeittoa. Pyysin ayia kuorimaan ja pilkkomaan kasvikset. Tietoisuuteeni ei ole koskaan tullut sitä tosiasiaa, että bataatin “liha” voi olla violettia. Keittomme näytti vähintäänkin omituiselta. Ulkonäkö muistutti täysin puolukkaruispuuroa, mutta maku oli tuttu. Kaikkea kummallista.

IMG_20180814_175848_1.jpg

Lapset kutsuivat tätä keittoa “pupun oksennukseksi”. Hmm.

Olen ollut äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on kotiapulainen. Edelleen olen (erityisesti kesän jälkeen) sitä mieltä, että jokaisella pienten lasten äidillä pitäisi olla sellainen. Se on yksi suurimmista syistä, miksi nautin elämästäni täällä. Ei siksi, ettenkö voisi tehdä sitä kaikkea itsekin, mitä hän nyt puolestamme tekee, mutta toki se vapauttaa resurssejani muuhun toimintaan, kuin kodinhoitoon. Voin oikeasti touhuta lasten kanssa. Toisinaan pääsen hoitamaan asioita keskellä päivää. Työnteko on paljon helpompaa. Yksi asia on varma: henkiset resurssini eivät riittäisi kiinan opiskeluun, mikäli ayi ei olisi apunani.

Ensimmäinen kiinan tuntini tältä syksyltä on takana. Pyysin, että kertaamme jo opittua. Tunnin alkaessa olin niin väsynyt, että en miltei kyennyt pitämään silmiäni auki. Pelkäsin, etten muista ainoatakaan merkkiä tai äännettä, mutta lopulta päädyimme yhdessä toteamaan, että kieli on sittenkin pysynyt päässäni. Mahtavaa! Ensi viikon jatkamme vielä kertaamista, sen jälkeen luultavasti olen jo valmis jatkamaan eteenpäin.

Bible study ei ole tällä viikolla vielä alkanut (eikä seuraavallakaan). Iki-ihanat raamisnaiseni pyysivät lähtemään kanssaan lounastreffeille. He olivat päättäneet, että sinä päivänä oli päästävä syömään Cheesecake Factoryyn. Ainoa haittapuoli oli, että ravintola oli miltei niin kaukana kuin vain suinkin saattaa Shanghain mittakaavassa – Disney Townissa Shanghain Disneylandin kupeessa. Ruoka oli hyvää, samoin juustokakku, mutta en nyt ole ihan varma, oliko se kaiken sen autossa istumisen arvoista. Seura nyt joka tapauksessa oli niin hyvää, että ehkä se kompensoi kaiken sen vaivan.

IMG_20180815_140828.jpg

Disney Town Shanghaissa näyttää aivan perinteiseltä amerikkalaiselta mall-ostoskeskukselta.

Tällä viikolla oli erityinen päivä meidän parisuhteemme kannalta. Olemme nyt olleet naimisissa sulassa sovussa keskenämme 10 vuotta. Se on jo kohtuullisen pitkä aika, lähes kolmasosa elämästäni. Totta kai kymppiämme oli myös juhlistettava, joten menimme syömään italialaiseen. Romanttiseen henkeen tilasimme jaettavan menun kahdelle. Jälkiruoan saapuessa pöytään yllätyimme suuresti, sillä saimme eteemme annoksen, joka ei kuulunut pakettiin lainkaan. Lautasella luki suklaakirjaimilla “Happy Anniversary”. Tapaukselle ei ollut muuta selitystä kuin se, että Jii:n sihteeri oli tehnyt ravintolavarauksen ja maininnut juhlapäivästä henkilökunnalle. Hauskaa! Useamman ruokalajin setti oli niin täyttävä, että todellakaan en soveltanut lopussa ajatusta “grillin kautta kotiin”. En tiedä, kumpi oli parempaa, ihana ilta rakkaani kanssa hyvän ruoan parissa, vai se, että kun saavuimme kotiin, ayi oli saanut kaikki lapset nukahtamaan omiin sänkyihinsä. Mikä autuus ja onni!

IMG_20180816_204852.jpg

Happy anniversary!

Kaiken kaikkiaan on ollut hyvä viikko. Suomi-kouluun liittyviä töitä on ollut paljon, mutta se on toisaalta hyvää vaihtelua. Oo vähän ihmettelee päivisin, missä muut ovat. Olemme käyneet tosin yhden amerikkalais-intialaisen pojan kanssa leikkimässä yläkerrassa. Ilmanlaatu on ollut hyvä. Paljon sadetta, mutta myös lämmintä ja aurinkoa. Ruisjauhoja on kaapissa ehkä 15 kiloa. Odotan tulevaa syksyä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s