Jalkahieronta

Kävinpä sitten eilen jalkahieronnassa. Yleensä tulen kotiin raamiksesta perjantaisin kolmen maissa, mutta eilen se loppui poikkeavan aikaisin ihmisten menojen takia. Olin jo matkalla kotiin, kun keksin, että eihän siellä kukaan vielä edes odota minua tulevaksi. Voin ihan hyvin mennä haistelemaan kulmia.

Bongasin naapurikadulta muutama viikko sitten hierontapaikan. Massage, niin kuin kaikissa kylteissä. Eikä mitään käsitystä, mitä paikka on niellyt. Menin rohkasti sisään, kysyin kiinaksi jalkahierontaa. Mies ohjasi minut huoneeseen, jossa oli useampi nojatuoli rivissä. Tuolien väleissä oli pienet pöydät, joilla oli tuhkakupit. (Huoneessa kyllä tuoksuikin sellainen lievä vanha tupakka. Kunnon tunnelmaa.) Kaupungissa on myös paljon hoitoloita, jotka ovat viimeisen päälle länsimaiseen makuun suunnattuja, mutta niin ovat sitten myös hinnatkin.

Niin asennoitunutta oli ajatteluni, että oletin heti kättelyssä, että joku “pimatsu” käsittelee koipeni. Se olikin tämä sama, minut vastaanottanut mies mustassa t-paidassaan, farkuissaan ja lenkkareissaan, joka pani toimeksi. Ensin mies kantoi toisesta huoneesta (puu)saavillisen, joka muistutti suomalaista löylykiulua, kuumaa vettä. Sinne piti upottaa jalat. Istuin ensin käskystä jalkajakkaralle, mies hieroi hetken hartioitani ja selkääni samalla, kun jalkani nauttivat lämpimästä kylvystä. Sitten sainkin tehdä oloni mukavaksi pehmeään tuoliin. Juttelimme niitä näitä, sen mitä auttava kiinani antoi myöden. Hän oli kotoisin Henanista, koska täällä saa parempaa palkkaa. Perhe asuu kotipaikkakunnalla. Kerroin, että olen Suomesta, Pohjois-Euroopasta. Ai Ranska vai? Ei. Englanti? Ei. Kaivoin kartan esille, sitten pääsimme samalle sivulle asiassa. Kerroin, että minulla on kolme lasta. Hän pyöritteli päätään ja ihmetteli, kysyi ikääni. Jutustelimme myös Jii:n työssäkäynnistä, meidän kaikkien kiinankielentaidostamme, kotiäitiydestäni ja kotiapulaisestamme. Mies puhui aika voimakkaalla murteella, joten jouduin toistuvasti hokemaan “shenme?” (mitä). Ymmärsimme kuitenkin toisiamme, joten pitkälle olen jo tullut alusta! Hän nosti hattua myös sille, että opiskelen samanaikaisesti merkkejä.

Setä katseli kylvyn jälkeen (yli)pitkiä varpaankynsiä, ja kysyi, saako ne leikata 3,5 euron lisähintaan. Sanoin, että anna mennä vaan. Operaatio oli oudoin jalkojen hoitoon kokemani tapaus ikinä. Käytössä ei ollut saksia, leikkureita, viilaa, vaan veitsi (kuva alla). Kauneudenhoidon ammattilaiset varmaan olisivat tästä paremmin perillä, mutta itse en ikinä ole edes kuullut kynsiä leikattavan tällä tavalla. Nyt varpaankynteni ovat lyhyemmät kuin ne ovat koskaan olleet. Aika söpöt, jopa. Toisaalta, minulla on paha taipumus saada kynsivallin tulehdus isovarpaisiini, kun ne kasvavat, joten sitä nyt odotellessa. Voi rähmä.

img_20180608_1433211685617743.jpg

Kynsistudio. Standardit eivät ehkä ole eurooppalaista tasoa, kuten kuvasta näkyy, mutta entä sitten.

Ylempi kuva näyttää kyllä karummalta kuin kokonaisuus antoi ymmärtää. Lattianraja on harvoin kiinalaisissa tiloissa edustava. Tarjolla olisi muuten ollut vaikka televisio vahdattavaksi! Minulla oli mielenkiintoisempaa ilman.

Hoidon puolivälissä huoneeseen astui sisään vanhempi mieshenkilö. Tervehdin häntä. Luulin hänen olevan henkilökuntaa, mutta hän olikin asiakas. Pian nimittäin perässä saapui vanhempi nainen, joka antoi vastaavasti tälle miehelle jalkahierontaa. He tunsivat toisensa selvästi entuudestaan, sillä huumori kukki (vaikken kaikkea ymmärtänytkään) ja aina välillä nainen nauroi sydämensä kyllyydestä ja läpsi miestä jalalle ja sätti tätä. Mies esitteli myös minulle itsensä ja kertoi olevansa isoisä, 60-vuotias. Sitten hän sanoi, että minä taidan olla 19. Kun kerroin, että olen 34, hänen leukansa miltei loksahti lattiaan. Kun hierojani vielä kertoi, että minulla on kolme lasta, molemmat päivittelivät, että olen synnyttänyt esikoiseni varmasti lapsena. Minulla oli niin hauskaa näiden ihmisten seurassa – miten välittömiä he olivatkaan! Vaikka enhän minä toisinaan ymmärtänyt tuon taivaallista heidän puheistaan.

img_20180608_1519171802686773.jpg

Vasarahoitoa. Näillä naputeltiin jalkapohjia ja sääriluun ympärillä olevia lihaksia.

Hierojani myös tiedusteli, onko tämä ensimmäinen kertani heidän puljussaan. Kerroin sen olevan ensimmäinen jalkahoitoni koko Kiinassa vietetyn ajan puitteissa. Mies ryhtyi kovasti kehumaan, että heillä on halvat hinnat, kannattaa tulla toistekin. Siskoni ja hänen miehensä kävivät keväällä testaamassa pari paikkaa, jotka velottivat 25-30 euroa tunnin työstä. Odotin siis saman hintaluokan taksaa mennessäni maksamaan hoitoa. En ollut uskoa korviani, kun kuulin loppusumman, 106 yuania! Ilman kynsien leikkaamista tunnin todella tehokas öljyhieronta olisi maksanut siis kymmenen euroa. Ja mies-parka oli tullut Shanghaihin paremman palkan perässä… Puljukin vetää välistä. Tämä oli jälleen näitä “siirtomaaisäntä”-hetkiä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s