Kuulumisnurkka B

Lisää kuulumisia. Eli jatkuu edellisestä. Näin paljon näitä on rästissä.

Ee pitää leipomisesta ja on usein mukana, kun keittiössä puuhaillaan. Minulla oli syntymäpäivä viime kuussa ja päätin tehdä kääretortun. Ainoa hankaluus oli se, että meillä ei edelleenkään ole sähkövatkainta. Pitkän, pitkän, piiiiit—-kän käsipelillä toimitetun vatkaussession jälkeen vaahto oli niin kuohkeaa, että uskalsin lopettaa (alivatkattu maistuu raa’alta munalta vielä paistamisen jälkeenkin). Tiedättekö, arvostan enenevässä määrin isoäitiäni, maatilan emäntää, joka on leiponut samalla metodilla valtavat määrät kakkuja kaikenlaisiin juhliin – isompiin kekkereihin varmaankin kymmenen. No, kakku valmistui, siitä tuli juuri niin kuohkea kuin halusinkin, mutta kesän jälkeen kuljetan tänne sähkövatkaimen, maksoi mitä maksoi. Ja jos se vanha ratsu hajoaa käsiin, ostan uuden.

bty

Kondiittoriapuri.

Vee:n koulu (grade 2–5) järjestää jokavuotisena perinteenä kaikille luokka-asteille erikseen Field Dayn. Se tarkoittaa muutaman tunnin hauskanpitoa koulun kentällä erilaisin tiimitehtävien kautta. Samalla opitaan olemaan “principled”, “negotiator”, “teamworker” ja mitä näitä nyt vielä oli. Yksikään tiimi (luokka) ei kilpaile voittaakseen, vaan tekemään parhaansa ja noudattamaan edellä mainittuja hyviä arvoja. Teemapäivään kiteytyy koko vuoden luonteiden hiominen. Vanhempia kutsuttiin myös paikalle, joten kyllähän minä lähdin salamana, varsinkin, kun päivä oli mitä upein! Alla on joukkuepeli, jossa keskellä on pallojen palauttajat kustakin joukkueesta. Tötsien ja viivan takaa omaa ämpäriä tähdätään tennispalloilla tavoitteena tietysti saada pallo jäämään sisään. Mikäli tennispallo pysähtyy juuri viivan eteen, sitä ei saa poimia, vaan odottaa, että mailallinen joukkuekaveri tulee sen tuuppaamaan viivan taakse. Kurinalaisuutta kysyttiin useaan kertaan.

bty

Pallonheittopeli.

Tässä puolestaan siirretään vettä ketjussa astiasta toiseen. Tavoitteena oli siis täyttää ketjun toisessa päässä ollut ämpäri. Jono siirtyi aina jokaisen kaadon myötä. Oppilaiden piti tasapainoilla, siirtääkö nopeasti menettäen ehkä enemmän vettä vai hitaasti veden pysyessä lapossa. Varsinkin ämpäriin vettä kaadettaessa huomasi, että lapset hosuivat herkästi, vaikka juuri siinä vaiheessa olisi maltti ollut valttia. Lappoja oli useampi yhtä aikaa pelissä.

bty

Kuumalla on kiva toteuttaa vesileikkejä!

Tässä leikissä oppilaat pitävät toisiaan kädestä kiinni, irrottaa ei saa missään vaiheessa. Pelissä on kaksi hulavannetta, toinen halkaisijaltaan hieman toista isompi. Molemmat kulkevat eri suuntiin, tavoitteena on tietyn ajan puitteissa saada pienempi sujahtamaan isomman läpi mahdollisimman monta kertaa.

bty

Tyyli vapaa, kunhan hulavanne kulkee!

Saman viikon perjantaina juhlittiin raamiksessa minun syntymäpäivääni. Tapana on puhaltaa kynttilä(t) kakusta (valitsin porkkanakakun), avata lahjat, tietysti syödä kakkua ja vielä lisäksi jokainen rukoilee vuorotellen sankarin puolesta. Varsinkin viimeinen on niin voimallinen juttu, että en ole varmaan ikinä kokenut samanlaista riemua, kuin tuona päivänä. Minulla on niin ihania leidejä! En olisi ikinä uskonut Suomesta lähtiessämme, että päädyn osaksi tällaista ryhmää ja tällaista viisautta.

img_20180606_220557592503309.jpg

Ihanat naiseni. Ihanat, ihanat, ihanat naiseni!

Mitä olisikaan kevät ilman luokkaretkeä? Lupauduin esiliinaksi retkelle luonnontieteelliseen museoon. Se vasta olikin upea paikka. Sinne on mentävä uudelleen ajan kanssa, nyt ehdimme tutustua paikkaan vain hieman vajaan puolentoista tunnin ajan, eikä se riittänyt ollenkaan! Ryhmässäni oli kolme poikaa, joista yksi oli Vee. Kaksi muuta olivat Ruotsista ja Koreasta. Ryhmien jaottelussa on tapana, että oman vanhemman porukkaan kuuluu myös oma lapsi. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Pojat olivat kuitenkin tosi fiksuja ja innostuneita ja meillä oli hauskaa yhdessä!

img_20180606_2153471948183108.jpg

Poikien poppoo.

Museorakennus on todella moderni ja näyttelyihin on panostettu todella paljon. Museoonkaan ei muuten pääse ilman kulkua metallinpaljastimesta ja laukkujen läpivalaisusta. Yhdellä äidillä oli eväitä varten ruokailuveitsi laukussaan, se piti jättää portille. Tarkkaa on, mutta toisaalta hyvä niin!

mmexport15275667081791120619434.jpg

Kohta päästään tutustumaan.

Tässä Tyrannosaurus Rex. Sen avulla esiteltiin myös otuksen anatomiaa. Olio oli myös robotisoitu: pojat keksivät leikin, että T-Rex äkkää heidät ja sitten piti pinkoa pakoon tai mennä piiloon. Veikkaan, että tämän kohdalla meidän perheemme pienimmillä olisi pikkuinen pisu lirahtanut housuun. Oli se sen verran jännä.

img_20180529_101849318468534.jpg

Varokaa, T-Rex hyökkää!

Jälleen leipomispuuhissa. Tällä kertaa tulossa peltileipää. Ee koristelee sitä pupuilla ja kisuilla. Ryhmä Haun ja pupujen muodostama kisakatsomo on vallannut keittön pöydän. Harmi sinänsä, että melkein koko leipä meni seuraavana päivänä roskiin, kun Jii äkkäsi sen seasta toukkia tai mitä lie otuksia. Ja me olimme syöneet sitä välipalalla tuoreeltaan! Yök! Vai pitäisikö ajatella modernisti, kun suomessakin on sirkkaleipiä, että ei tämä sen kummempaa ollut. Syyllinen löytyi nopeasti, kuvassa ollut jauhopussi. Otukset olivat kuolleita jo pussissa, joten sen laajempaa epidempiaa ei asiasta tullut. Oppi? Kurkkaa aina pussiin. (Vaikka en ole ihan varma, auttaako se, jos kerran taikinaa vaivatessakaan ei puusilmä mitään huomaa.)

img_20180606_222801614385406.jpg

Kenellä muulla on leivissään näin hienot koristeet?

Kiinan opintoni ovat sujuneet hyvin. Edistystä on tullut valtavasti. Kyselin tässä yhtenä päivänä opettajaltani, voisimmeko tutustua kiinalaisiin runoihin. Tässä niistä yksi (ei minun oppikirjastani). Monesti iso osa tunneista menee vain jutellessa, kun kyselen yhtä sun toista kiinalaisesta kulttuurista ja tavoista. Kuten tälläkin kertaa. Kiinalaiset oppilaat opiskelevat kuulemma satoja tällaisia runoja ulkoa. Sitten pitää osata täyttää vaikka aukkotehtävä runoa koskien. Aikamoista. Heh, osaakohan suomalainen lapsi mitään muuta ulkoa kuin ehkä kertotaulun ja seuraamansa vloggarin nimen?

img_20180531_1349421259391596.jpg

Kiinalaista runoutta on käytännössä mahdotonta kääntää englanniksi hävittämättä sen alkuperäistä henkeä.

1.6. juhlitaan kiinassa lasten päivää. Se on valtava juttu, jopa koulut suljetaan iltapäiväksi. Vanhemmat hemmottelevat lapsiaan herkuilla ja yhdessäololla. Meidän residenssimme järjesti lastenjuhlat. Ovikoriste näytti tältä.

img_20180606_215619991674407.jpg

Let’s party! Tänään juhlitaan!

Rekvisiittaa oli jos jonkinlaista. Jälkikasvuni kummasteli kaikkea kuin olisi joutunut Liisana ihmemaahan. Toisaalta, niin tein minäkin.

img_20180606_2157261676202811.jpg

Pitäähän joka juhlassa kunnon kulissit olla.

Paikalla oli hattarantekijä, Oo hiukkasen maistoi ja Ee söi melkein koko luomuksen. Välillä hassuteltiin. Kun Vee pääsi koulusta, hän söi kaiken, mitä oli jäljellä.

img_20180606_2159221729252294.jpg

Hattaraviikset.

Ystäväni oli reilu kuukausi sitten esteratsastuskilpailuissa, Shanghai Longines Global Championshipissa. Tapahtumaan ei marssita ihan missä tahansa lippiksessä, katsohan vaikka kuvia tästä galleriasta, millaisia hattuja ihmisillä on ja miten he pukeutuvat. Kun näin ystäväni kuvat kilpailusta, ajattelin heti, miten upeita hattuja. Hän lupasi viedä minut hatuntekijän pakeille joku kaunis päivä. Nyt se päivä on vihdoin koittanut. Sovittelin mitä kummallisempia hattuja, jotka olivat toinen toistaan ihastuttavampia luomuksia. Alla oleva hattu on niin korkea, että se vaatisi parikseen piikkikorot, enkä taida olla valmis luopumaan mukavuudenhalustani tai kävelytaidostani. Se jäi kauppaan.

img_20180606_2155491602094267.jpg

Yksi hattu oi-niin-monista.

Haksahdin kuitenkin hattuun. Tai oikeastaan kahteen, kun kaksi ostaessa toinen oli likipitäen ilmainen. Miten sellaista tarjousta voi ohittaa! Nyt tämä kuvan hattu on minun. Sekin vaatii korkoja, mutta sellaisia, että jalkani suostuvat yhteistyöhön niiden kanssa. Upea, eikö? Sivuhuomiona, Suomessa kävelin usein kaupungilla verkkareissa. Näissä kuvissa minulla on mekko, joka on ollut päälläni varmaankin ennen täällä asumistani viimeksi häissä Pariisissa. Aiemmin olen pitänyt sitä fiinimmän pään juhlamekkona. Nyt se on ihan normaali perjantain raamisasu. En ole vain ennen tajunnut, miten ihanaa on pukeutua tällä tavalla. Olohousutkin ovat kivat ja niilläkin on paikkansa, enkä niistäkään aio luopua. Mutta on päiviä, ja sitten on niitä toisia päiviä. Äitini jo ihmetteli, missä Suomessa voin asua, jos pidän tällaisia vaatteita arkena. En tiedä. Siellä läsäkoskella, mistä lähdinkin?

img_20180606_2200352123702876.jpg

Hattu tekee naisen?

Mainitsin A-kuulumisissa siitä, miten meillä askarrellaan pahvista kaikkea. Löysin nyt kuvan siitä mingolfradasta. Settiin kuuluu molemminpuoleiset mailat (Vee on vasenkätinen). Insinöörin poika, mikä insinöörin poika. Veetä on aina kiehtonut kaikenlainen rakentaminen. Mielikuvitusleikit eivät ole hänen alaansa, mutta tällaiset touhut sitäkin enemmän.

img_20180606_220125477186592.jpg

Ratamestari.

Pidämme kotona toisinaan “hartauksia”. Enemmänkin se on sitä, että mietimme, mitä joku kohta Raamatussa tarkoittaa, tai mitä ajatuksia se herättää. Tällä kertaa puhuimme siitä, kun Jeesus paransi sokean miehen. Ensin yritimme miettiä, miltä tuntuu, kun jokin vamma haittaa päivittäisiä tekemisiä. Teippasin lasten peukalon ja etusormen yhteen, minkä jälkeen heidän piti kirjoittaa. Kokeilepa vaikka joskus itse, miten onnistuisi paidan nappien avaaminen “väärällä” kädellä käyttämättä toimintakättä apuna? Seuraavaksi piti piirtää paperille silmät kiinni ohjeiden mukaan. Esimerkiksi ohjeet saattoivat olla: keskelle aurinko, sen yläpuolelle pilvi, vasempaan alanurkkaan oma nimi, oikeaan ylänurkkaan kissa. Lopuksi avattiin silmät. Eipä näyttänyt jälki kovin hohdokkaalta. Tekikö mieli kurkistaa? No teki. Entä jos olet sokea? Ei ole mahdollisuutta kurkistaa välillä. Entä miten osaat piirtää auringon, miten tiedät, miltä se näyttää, kun et ole sitä koskaan nähnyt, etkä voi edes käsilläsi koskettaa sitä? Miltä tuntuisi, jos koko elämäsi olisit elänyt näin, joutunut kerjäämään muilta, ja yhtäkkiä koko elämäsi muuttuisi aivan toisenlaiseksi, kun sait näkösi takaisin? Tällaiset pohdinnat antavat perspektiiviä elämään ja auttavat ymmärtämään asioita muiden näkökulmasta.

img_20180606_220203198414437.jpg

Surkastuneet kädet töissään.

Tässä on kukkanen. Niitä tippuu nyt yhdenlaisista puista. Eikö ole ihmeellinen? Ei muuta tästä.

img_20180604_121033362122506.jpg

Ihmeellinen, erikoinen kukka.

Kuten olen jo kirjoittanut aiemmin, ravintoloita on ihan joka lähtöön. Suurimmasta osasta meillä ei ole mitään tietoa. Joku tuttu joskus vie uuteen paikkaan, joka on jollain tavalla säväyttävä: sisustukseltaan, tunnelmaltaan, ruoaltaan. Tällä kertaa se oli näita kaikkia. Tämä pieni ravintola, joka muuten sijaitsee ihan meidän naapurustossamme, oli nimeltään ranskalainen, mutta ruokalista oli… no… espanjalais-italialais-meksikolais-ranskalais-amerikkalainen. Tilaamani risotto oli kuitenkin mielettömän hyvää ja alkupalaksi tarjotut tuliset katkaravut ehkä vieläkin parempia. Olisikohan Suomessa sallittua pitää hamsteria (?) ja undulaatteja häkeissään suoraan ravintolasalissa? Tänne ne kuitenkin istuivat juuri niin kuin pitikin. Mitä voin sanoa. Shanghai. Mahtava paikka.

img_20180605_123713316276012.jpg

Söpöläinen ruokala.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s