Gaokao

Tänään, huomenna ja ylihuomenna järjestetään kolmipäiväinen gaokao (= korkea koe)eli kiinalaisten yliopistojen pääsykoe lukion päätteeksi. Kyseessä ei ole mikään pikkuruinen tapahtuma, sillä tänäkin vuonna pyrkijöitä on miljoonia (viime vuonna reilut 9) määrän ollessa nyt kaikkein aikojen suurin. Tämä on myös jokaisen opiskelijauran vaativin testi, jota varten harjoitellaan koko 12-vuotinen koulu-ura, erittäin kurinalaisesti viimeiset kolme vuotta, josta kärjistettynä aivan viimeisin vuosi käytännössä syöden, nukkuen ja opiskellen ilman altistusta päivänvalolle. 12-tuntiset (koulu)päivät eivät ole mitenkään ihmeellisiä, minkä jälkeen opiskelija saattaa jatkaa vielä iltaopintojen parissa. Eli kun sanoin “syödä, nukkua ja opiskella”, tarkoitin sitä sanasta sanaan. Kokeet ovat niin tärkeät, että sitä varten on valjastettu valtavat joukot apuvoimia poliisista meteorologeihin asti. Koulujen lähistöllä saattaa olla poikkeavia liikennejärjestelyjä. Koulujen lähellä rakennustyömaat pysähtyvät kolmeksi päiväksi melun takia. Keskittymisen takaaminen onkin täällä tärkeää – Pekingissä on jopa autoilijoita kielletty tööttäilemästä koepäivien aikana. Oppilaille saatetaan muodostaa kunniakujia koetilaan tai koulun ulko-ovelle opettajien ja vanhempien toimesta, viimeisiä halauksia ja onnentoivotuksia sekä hurrauksia säästelemättä.

_83510648_026713540-1

Gaokaon tekijöitä kuin meren kaloja. Kuva: Reuters / BBC.

Gaokao koostuu neljästä eri kolmetuntisesta osasta: kiina, matematiikka, englanti sekä valinnainen aine (fysiikka, kemia ja biologia). Kysymykset ovat joko monivalintoja, aukkojen täyttämistä tai essee kiinan osuudessa, mitä opiskelijat yleensä pelkäävät eniten. Esseen aiheet saattavat olla nimittäin todella mystisiä, eikä aina ole täysin selvää, mitä niillä yritetään tavoitella (tai mitä ne edes tarkoittavat). Kysymys voi olla esimerkiksi, onko perhosen siivissä väriä. Tai otsikkona: “Tasavalta, anna minun ottaa kuva sinusta”. Monet aiheet ovat kuitenkin samantapaisia kuin itse 2000-luvun alussa kirjoittaneena otsikkoaineiden kohdalla.

Kuten varmasti kaikkialla maailmassa, myös tässä kokeessa vilpin estäminen on ongelmallista. Opiskelijan saapuessa kokeeseen toisinaan jopa poliisi (kyllä, luit oikein) tarkistaa heidän viattomuutensa ylimääräisten laitteiden suhteen jonkinlaisella kojeella. Joissain kouluissa käytetään metallinpaljastimia. Kellot, silmälasit, kynät, jopa sormukset voivat lähettää ja vastaanottaa signaaleja: kysymyksiin on useanlaisia tapoja saada vastauksia. Vanhanajan lunttilaput – kuka sellaisia kaipaa. Kuulemma vilpin välttämiseksi mennään niin pitkälle, että luokkaan tulevia taajuuksia häiritään, etteivät edistyneitä teknologioita käyttävät pääse niskan päälle. Useimmissa luokissa on myös videovalvonta. Sellaisiakin tapauksia on ollut, että opiskelijan tilalta joku muu on pyrkinyt tekemään koetta, muun muassa 2015 erään opiskelijan tilalla oli ollut hänen vanhempansa, kiinnijäämisen seuraamukset olivat noin 150 000 euron sakot. Yleensä henkilöllisyyden todistamiseksi riittää henkilökortti, mutta joissakin kouluissa varmistus on tehty sormenjäljillä tai jopa iiriksen skannauksella. Vuodesta 2016 asti kokeessa huijaamisesta on saattanut irrota jopa seitsemän vuoden tuomio.

Suurena päivänä tosiaankin monet vanhemmat ja isovanhemmat kerääntyvät kouluille odottamaan, että jälkikasvu saa työnsä tehtyä, jotta ovat heti valmiina vastaanottamassa heitä. Kiinanopettajani Monica kertoikin, että paine onnistumiseen on valtava, sillä kokeiden pistemäärien perusteella määräytyy opiskelijan (ja samalla usein perheen) tulevaisuus. Valtavat massat, miljoonat samaan aikaan, haluavat päästä parhaisiin yliopistoihin – eikä se onnistu kuin korkeilla pisteillä. Noin yksi 50 000 valitaan näihin arvostetuimpiin. Se, mihin yliopistoon pääsee, vaikuttaa suuresti työnsaantiin – ja jopa naimakauppoihin. Paineen alla osa kokeentekijöistä saattaa saada hermoromahduksen kokeessa ja pyörtyä, joten jokaiselle koululle on yleensä varattu ensihoitohenkilökuntaa. Ayimme sanoikin tänään, että kiinalaiset lapset aloittavat elämänsä lukiosta valmistuttuaan, heillä ei ole lainkaan normaalia lapsuutta tai nuoruutta. Esimerkiksi Vee tekee läksyjä enimmillään puoli tuntia, kuulemma samanikäiset kiinalaislapset käyttävät läksyihin vähintään kuusinkertaisen ajan. Mikäli opettaja ei sitä vaadi, vanhemmat tekevät niin. Mutta kun vastassa on miljoona muuta, mitä muutakaan voi tehdä, kun nykysysteemi on tämänkaltainen. Hyvän työn ja kiinalaisesta näkökulmasta sitä myötä myös paremman elämän saa vain hyvällä suorituksella.

Jos suomalaisissa joskus toisena vuonna tai abivuonna tutustutaan joskus vanhoihin ylioppilaskokeeseen, käytännössä suuri osa lukiosta täällä painottaa juuri näitä taitoja. Luin juuri haastattelun yhdestä opiskelijasta. Kokeisiin paneudutaan yksityiskohtaisesti ja varsinaisen koulupäivän jälkeen joka päivä tehdään koulun tiloissa pari tuntia harjoituskokeita, eli vanhoja gaokaoja. Tähän ei vielä lasketa kotitehtäviä. Lauantaisin ylimääräistä opiskelua on viisi tuntia. Sunnuntaisin tämän oppilaan vanhemmat ovat järjestäneet hänelle neljä tuntia ylimääräisiä tuutorointeja kiinasta ja englannista. Tämä poika kuitenkin sanoi, ettei hän valita työmäärästä, sillä kaikki muutkin tekevät niin. Se on heille täysin normaalia.

Kokeiden suorittaminen ja pistelasku eivät ole aivan suoraviivaisia, nimittäin kokeen taso vaihtelee huomattavasti sen mukaan, mistä provinssista olet kotoisin. Asunpaikka ei määrää tätä, vaan hukou, oleskelulupa. Vähemmistöille (esimerkiksi tiibetiläiset) annetaan huomattavaa etua helpompien kokeiden muodossa, kun taas joidenkin provinssien, kuten Henanin tai Jiangsun (tämä provinssi ympäröi Shanghaita) asukkaille, koe on selvästi standardia vaikeampi. Yllättävää kyllä, Shanghain ja Pekingin opiskelijoille pääsy on helpompi, koska yrittäjiä ei ole maakuntiin nähden suhteellisesti niin paljon, ja esimerkiksi Pekingin yliopistot varaavat alun perin paikkoja Pekingin hukoun omistaville opiskelijoille. Toisaalta valtio myös haluaa tukea tällä tavalla vähemmistöjä, sillä he toivovat koulutustason lisääntyvän heidänkin keskuudessaan.

Tällainen “vitsi” on taannoin kiertänyt Weibossa (kiinalaisten Facebookia vastaava palvelu), missä nyt on toinen puoli tottakin:

In Beijing: “Dad, I got a 530 [on the gaokao], 53 points higher than the lowest qualifying score for top-tier universities!” “Great job, son! Let’s go to Shanghai for our vacation!” / (Vapaa suomennos.) Pekingissä: “Isä, sain 530 pistettä, se on 53 pistettä parempi kuin alin raja parhaisiin yliopistoihin!” “Hienoa työtä, poika! Mennään Shanghaihin lomalle!”

In Shandong: “Dad, I got a 530, 20 points lower than the lowest qualifying score for second-tier universities!” “You’re not so bright … Don’t go [to college]. Get out of here and go become a migrant worker in Shanghai.” / Shandong: “Isä, sain 530 pistettä, 20 vähemmän kuin alin raja kakkosluokan yliopistoihin.” “Et taida olla kovin välkky. Älä mene yliopistoon. Lähde pois täältä ja voit tehdä töitä siirtolaisena Shanghaissa.”

In Shanghai: “Dad, I got a 330. Send me abroad.” “Okay, son. Go get an MBA, then come back and help me. I got another group of migrant workers from Shandong this year.” / Shanghai: “Isä, sain 330 pistettä. Lähetä minut ulkomaille opiskelemaan.” “Okei poika, mene tekemään MBA-tutkinto, sitten tulet takaisin ja autat minua. Tänä vuonna minulle tuli hommiin jälleen yksi ryhmä siirtolaistyöntekijöitä lisää Shandongista.”

Tietenkin tällainen systeemi herättää keskustelua ja kyräilyä. Osan mielestä se pitäisi ehdottomasti muuttaa, osa nostaa kädet pystyyn ja toteaa kiinalaiseen tapaan meibanfa, eli mitäpä tälle voisi mitään tehdä. Rikkaampi väestö haluaa lapsilleen toisenlaista elämää, joten moni haluaa lähettää heidät opiskelemaan ulkomaille.

Entä sitten, kun ovi kiinalaiseen yliopistoon aukeaa? Elämä helpottuu. Paineet eivät enää ole niin valtavat. Mutta toisaalta, kukaan ei enää ole kaitsemassa ja huolehtimassa. Kolme vuotta vanhemmat ovat passanneet, patistaneet, pesseet pyykkiä ja kantaneet ruokaa nenäsi eteen. Nyt koulun puolesta ei kukaan huolehdi, että olet paikalla, istut kirjastossa tai osallistut aktiivisesti. Yhtäkkiä olet aivan yksin.

Tai et sittenkään yksin, sillä jokaisen ensimmäisen vuoden opiskelijan pitää muuttaa kampukselle kahdeksan hengen opiskelija-asuntoon. Eikä heille todellakaan ole luvassa omia huoneita, vaan yhteen huoneeseen on mahdutettu kahdeksan sänkyä ja yhtä monta työpistettä. Kaiken lisäksi juuri ennen lukuvuoden alkua jokaisen tulee osallistua armeijan koulutukseen kolmen viikon ajaksi. (Kiinassa armeija ei ole kaikille pakollinen muuten kuin tämän lyhyen ajan.) Osa suorittaa sen kampuksella, joissakin yliopistoissa on tapana siirtyä armeijan parakeille. Suuri paino näiden kolmen viikon aikana on marssimisella, ja päivät vietetään ulkosalla. Kuvitelkaa, että kolme vuotta nämä nuoret ovat pysyneet kalpeina neljän seinän sisällä ja yhtäkkiä heidät tuodaan elokuun 40-asteen helteisiin komenneltaviksi armeijavaatteet yllään, seisomaan asennossa ja harjoittelemaan marsseja. On siinä opiskelijoilla totuttelemista!

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s