Sheshan National Forest Park

Aiemmin Shanghaissa asunut ja täällä hiljan käymässä ollut ystäväni Heidi ehdotti retkeä johonkin Shanghain puistoista. Päätimme lähteä tutkimaan kaupungin länsipuolella sijaitsevaa Sheshan National Forest Parkia, eli hiukkasen tavallista metsäisempää puistoa. (Tästäkin on varmaan jo kolme viikkoa, kirjoitukseni laahaa pahasti perässä.) Alue ei ole valtavan suuri, mutta kuitenkin ilahduttavan vehreä pakopaikka kaupungin humusta. Lähdimme matkaan ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä meitä perillä odottaa ja miten sinne perille edes lopulta päästään. Ihanaa tutustua paikkoihin vain aikuisten kesken, kun kaikkea ei tarvitse suunnitella tarkasti etukäteen.

Metrolla kohde oli kuitenkin helposti lähestyttävissä Sheshan-nimiselle pysäkille asti. Siitä eteenpäin olimmekin karttapalveluiden varassa. Alueelle oli muutama kilometri matkaa, joten päätimme hypätä chuzuqiche:n, eli taksin, kyytiin. (Se muuten on kamala sana ääntää, koska siinä on kolme suomen kielelle vierasta äännettä: ihan kunnon kielisolmu.) Kotterolla matka taittui näppärästi perille saakka. Portilta, jolle saavuimme, alkoivat puiston polut heti nousta aika jyrkästi ylöspäin. Ihme ja kumma, Shanghain tasamaahan tottuneelle pienikin mäki tuntui kummalliselta ja kiehtovalta. Kiveys oli tehty huolella, joten ainakaan pääpolulla kulkijalla ei ollut mitään vaikeuksia kiivetä. Lisäksi kaikkialla oli todella siistiä.

Vanhukset päiväänsä viettämässä.

Tällaisena tavallisena arkipäivänäkin ihmisiä oli jonkin verran liikkeellä (no, koska ja missä täällä ei olisi), joten ajatuksissani en olisi halunnut olla paikalla kiinalaisten loman aikaan. Mikä meri siellä pienillä polveilevilla poluilla olisikaan ollut ja luonnon viehätys samalla mennyttä. Minä sitä paitsi ärsyynnyn helposti ihmismassoista, kun koko ajan pitää varoa, hidastella ja pysähtyä. Kaikki keskittyminen ja energia valuu tietynlaiseen jatkuvaan tietoisuuteen ympäristöstä. Onneksi niin ei ollut tänään.

Seuraavassa kuvassa on melkein portilla sijainnut pagoda. En edelleenkään tiennyt, mihin tarkoitukseen niitä on rakennettu, joten päätin ottaa asiasta selvää, ja aion myös jakaa tuoreen tietouteni tässä. Araniko-niminen arkkitehti on kuuleman mukaan suunnitellut ensimmäiset tornimaiset pagodat (kartion mallisia on jo aiemmin ollut Intiassa) Kathmandun laaksoon ja on sittenmmin keisarin kutsusta saapunut itäiseen Kiinaan suunnittelemaan ja pystyttämään samanmoisia. Pagodat yleensä liitetään buddhalaisuuteen ja sen temppelialueisiin. Sisätiloilla ei ole yleensä suurta käyttöä, vaan  sen on tarkoituskin olla ennemminkin näyttävä monumentti kuin palvontatila. Toisinaan kerroksilla voi olla jokin tietty merkitys, esimerkiksi viisikerroksisessa tornissa ne voivat tarkoittaa elementtejä: maa, vesi, tuli, tuuli, taivas. Tämän pagodan lähistöllä en nähnyt yhtään muuta buddhalaisuuteen viittaavaa, joten mysteeriksi jäi, miksi se siinä kököttää.

Pagoda.

Ylhäällä maisema näytti tältä. Kuten kuvasta voi nähdä, kaikki muu on tasaista, paitsi nämä muutamat maasta kohoavat kukkulat (korkein huippu on hieman vajaat 100 m maan pinnasta). Lisäksi alueella on jo paljon peltoja tai silkkaa jättömaata, joten aivan tupaten täynnä koko suurkaupungin ympäristö ei vielä ole – paikka siis sijaitsee noin 30 kilometriä keskustasta.

Laakeeta aakeeta ja yksi nyppylä.

Sheshanin kukkulan huipulla on myös “Church of Our Lady of Sheshan”, Sheshan Basilika, eli katolinen kirkko viime vuosisadan alusta. Se on suurin Kaakkois-Aasian kirkkorakennus, jossa messut pidetään latinaksi. Tokihan ajatuksena oli vierailla täällä, mutta enpä tullut ajatelleeksi, että toppini (ei mikään niru-naru-versio) ja melkein polveen ulottuvat shortsini eivät heidän pyhälle paikalleen kelvanneet. Tyydyimme sitten tutkimaan paikkaa ulkopuolelta. Mielessäni kävi, että onneksi voin kohdata Jumalan ihan tässä kirkkorakennuksen ulkopuolella, juuri niissä vaatteissa, mitä päälläni sattuu olemaan. Kristitty ei tarvitse rakennettua temppeliä Jumalan kohtaamiseen, ja Jumala ei todellakaan tarvitse temppeliä kohdatakseen ihmisen. Tästä voisin kirjoittaa pitkästikin, mutta keskityn nyt Sheshaniin.

Sheshanin kauas näkyvä maamerkki, katolinen basilika.

Takaisin huipulta valitsimme pienemmän polun, joka olikin sitten todella söötti, laudoitettu reitti. Aivan kuin olisi ollut lintujen konsertissa vehreydessä. Luontoihmisen sydän sisälläni läikähti, vannon sen.

Heidi kokassa, minä pidän perää.

Sheshanissa on useampi kukkula, me kävimme kahdella. Ensimmäinen osuus oli länsipuisto, toinen itäinen puoli. Jonkin matkaa käveltyämme tulimme risteykseen, jossa vasemman haaran yli oli vedetty valtava kieltokyltti. Osasin kiinaksi kysyä paikalla olevan kioskin vanhalta myyjärouvalta, miksi sinne ei saanut mennä. Sen verran sain selvää, että jotain siellä tehdään, mutta kyllä kuulemma voi mennä, ei ole vaarallista. No, päätimme sitten sielläkin käväistä, koska opastaulu kertoi korkeimman kohdan tarjoavan näköalapaikan. Aika nopeasti ymmärsimme, että kieltotaulu ilmoittaa paikan olevan kunnostettavana – muihin alueisiin verrattuna siellä oli runsaasti rikkaruohoja, kuluneita pintoja, irronneita laattoja. Mutta ei ristin sielua missään meidän lisäksemme. Huimaa! Näköalapaikkakin oli lähes kasvanut umpeen puita, mutta pikkiriikkinen näkymä sieltä joka tapauksessa avautui nautittavaksi. Tätä polkua pitkin kävellessäni oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että olisin ollut Etelä-Euroopassa. Vaikkapa Italiassa. Kasvit, tuoksut ja ilma – kaikki jotenkin täsmäsi.

Heidi tähyilemässä horisonttia. Näkyykö keskusta? (Ei.)

Toinen haara polusta, se joka oli ihan virallisesti käytössä, johti tällaiselle suurelle tasanteelle. Molemmissa suunnissa oikealla ja vasemmalla on jyrkkä rinne alas. Puita oli kuitenkin niin paljon, että näkymiä ei ollut nimeksikään. Ympäristö oli silti niin kaunis, että minua ei haitannut.

Rukousnauhoja (?) puissa.

Kierroksemme päättyi toiselle alaportille pieneen puistoon, josta näimme myös kaukaisuudessa saman basilikan, jonka näimme ihan lähietäisyydeltä hetki sitten. Olimmepa kävelleet huomaamattamme kauas! Vaikka rinteiden jyrkkyys ja kukkuloiden suuruus ei ollutkaan kovin massiivista, jaloissani tunsin seuraavana päivänä tehneeni jotain normaalista poikkeavaa. Toisaalta, mitäs hölmönä laitoin ballerinat jalkaan.

Hei hei, basilika!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s