Vappu kiinassa

Kiinassa vapunpäivä, työn päivä, on ihan samalla tavalla vapaapäivä kuin Suomessakin. Aiemmin se on ollut kolmipäiväinen loma, mutta on nykyään typistetty yhteen päivään. Tosin edelleen siitä muokataan pidempi siten, että tänä vuonna maanantain työpäivä siirrettiin edellisen viikon lauantaille: sunnuntai, maanantai ja tiistai siis muodostivat “ruhtinaallisen” pätkän. Edelleenkään en ymmärrä, miksi korvattavaa päivää ei pidetä seuraavana viikonloppuna, jolloin vapaa olisi ollut vieläkin pidempi.

Me emme suoneet ayillemme ihan noin pitkää pätkää vapaata, sillä sunnuntaina iso porukka suomalaisia osallistui vappubrunssille, johon meidätkin kutsuttiin mukaan. Meidän lapsemme voivat olla brunssikelpoisia, jos olisimme liikkeellä meidän perheemme kesken ja mukana olisi vähintään jokaiselle oma laite. Emme siis todellakaan halunneet ottaa lapsia mukaan, joten ayi töihin ja vanhemmat baanalle.  Westinissä järjestetty brunssi kesti neljä tuntia (ihan jo tämänkin takia pienokaiset saivat jäädä touhuilemaan kotiin) ja olikin monestakin syystä melkoinen spektaakkeli. Me kahteen pitkään pöytään sijoittuneet suomalaiset riensimme ensimmäiseksi täyttämään lautasiamme merenelävien osastolle – kuinkas muutenkaan. Lohta eri muodoissaan, simpukoita, rapuja, hummeria, ostereita, sushia.

img_20180429_1302476753697.jpg

Mereneläviä, jotka eivät ole enää niin eläviä.

Suoraan sanottuna minä en missään vaiheessa edes ehtinyt saati sitten jaksanut syödä varsinaisia pääruokia. Olen muutenkin ravintoloissa yleensä alkupalojen ystävä, joten olin enemmän kuin tyytyväinen runsaisiin tarjottaviin sillä saralla. Alla erilaisia ilmakuivattuja kappaleita possua. Ruoan kyytipoikana oli “freeflow champagne”, eli Keltaista leskeä tuupattiin heti lasi uudelleen täyteen, kun siitä oli ehtinyt pikkuruisen kulauksen ottaa. Pitikin olla aika tarkkana laskujen suhteen, etten hörppinyt vahingossa liikaa alkoholia – kukapa sitä shampanjasta kieltäytyä viitsii! Käytännössä kaikki muut lähtivät tästä vielä jatkoille, mutta me lähdimme kotiin vapauttamaan ayin hommistaan ja viettämään rauhallista iltaa.

img_20180505_2009161298931185.jpg

Iberico ja sen kaikki kaverit.

Jotta brunssilla ei olisi jo muutenkin hiipinyt mieleen sellainen “siirtomaarouva”-olo, niin yhtäkkiä tajusin, että taustalla kuuluva musiikki ei soikaan kauttimesta, vaan portaikkoon sijoittuneesta orkesterista. Klassista musiikkia soittava pumppu oli kyllä hurjan taitava. Vähän myöhemmin he saivat vahvistuksekseen pari eri laulajaa. Kun yläparvekkeelta kajahti “Can You Feel the Love Tonight”, oli olo jotenkin niin absurdi. Jii jo kyseli, että itse Eltonko se sinne on palkattu lurittelemaan. Joukossa oli useampi entinen otaniemeläinen teekkari, joista yhdellä oli jopa lakki mukana. Omaa tupsulakkia tuli ihan ikävä. Se nyt on Suomessa ja siellä pysyy.

img_20180429_1250151538821642.jpg

Orkesteri viihdyttämässä ruokailijoita.

Brunssilla olimme siis jo vähän etuajassa, sunnuntaina (koska tiistaisin ei ole brunsseja). Sen sijaan varsinainen vapunpäivä on meillä aina juhlapäivä, koska juhlimme Jii:n syntymäpäivää. Aamupalalla oli tarjolla amerikkalaisia pannukakkuja suklaakastikkeella, banaaneilla ja mustikoilla. Mainittakoon nyt, että minä en tehnyt näitä. Jii-rukka. Edes syntymäpäivänään ei saa muiden tekemää aamupalaa. Eikä ainakaan sänkyyn, niin kuin minun lapsuudessani päivänsankari aina sai.

img_20180501_0806312105244060.jpg

Pancake x 2.

Ja jotta vappu tuntuisi vähän vapulta, niin olihan sitä muutama munkki leivottava. Olen niin useasti naureskellut kiinalaisten syömäpuikkojen monikäyttöisyydelle, että tällä kertaa pilkka osui sitten omaan nilkkaan. Reikäkauhan puutteessa Jii ehdotti, että eikö sillä syömäpuikollakin nyt rinkilämunkki poikineen hoidella. Ja niinhän minä tein, kääntelin ja nostelin munkit puikolla, enkä aio enää reikäkauhaan palata. Kylläpä oli näppärä kapistus.

img_20180501_1103261718401606.jpg

Munkinpaistoa syömäpuikolla.

Kesähelteet jatkuvat. Tämä kuva kertoo ihan riittävästi. Vaikka onkin korkeammasta päästä lukemia – toistaiseksi.

img-20180501-wa00011042171351.jpg

Varjossakin riittää lämpöä.

Ja jotta päivä olisi ihan kuorrutettu juhlahumulla, lähti Jii vielä illansuussa viettämään firman erään työntekijän häitä. Kutsu oli saapunut pari viikkoa aiemmin, kun sulhanen oli sen itse tullut tuomaan Jii:lle. Laoban, johtaja, on arvostettu vieras duunarin juhlissa. Ja vaikka ei olisikaan, niin tottahan sinne on mentävä, kun kerran kutsu käy. Mikä tilaisuus tutustua toiseen kulttuuriin häiden kautta!

img_20180501_1506551766891076.jpg

Hääkutsu kiinalaisittain.

Tämänkertainen häätilaisuus oli kuulemma ihan tavallinen ravintolailta. Tosin siihen oli kuulunut myös aiemmin lounas, jonka Jii jätti väliin, koska nimenomaan iltatilaisuus on se tärkeämpi. Nämä karkelot oli järjestetty sulhasen puolelle, morsion suku saa omansa sitten joskus. Pari oli käynyt virallisesti vihillä jo aiemmin, niin kuin ilmeisesti suurin osa kiinalaisista toimii.

Jii:n pöytäseurueen huvia oli miettiä, mitä mikäkin tavara ja palvelu häissä kustantaa. Viinipullot, ruokalistat ja muut palvelut kaivettiin netistä ja sitten ynnäiltiin, paljonko yksi vieras maksaa parille. Raha on siis ihan yleinen puheenaihe kiinalaisten keskuudessa. Rahaa annetaan myös lahjaksi, joten ensin piti kotona pähkäillä, mikä numerosumma toivottaa parhaiten jotakin positiivista hääparille. Jii:n antama loppui yhdeksään, ja Jii jo hetken pohti, eikö sinne kuoreen nyt voisi vain laittaa tasasummaa, kuka niitäkään laskee. Kyllä nämä muuten laskevat. Varmistimme kiinanopettajaltamme asian, hän kertoi, että vastaanottaja syynää jokaisen rahalahjan erityisen tarkkaan ja kirjoittaa vastaanotetun summan kuoren päälle muistoksi. Eli tarkkana pitää olla. Alla oleva hongbao (punainen kuori) vasemmalla on meidän antamamme (ja minun kirjoittamani!), oikealla Jii:n työkaverin. Ei ole niin turhantärkeää tämäkään, näemmä…

Kuten kuvasta näkyy, Nikelläkin on nykyisin oma juhla-asumallistonsa (nämä ovat siis häävieraita). Itse morsiusparilla (kuvassa keskellä) oli ihan siistit juhlavaatteet. Tässä bileet alkavat kallistua jo loppua kohden, nyt on morsiamen vuoro jakaa hääsavukkeet jokaiselle vieraalle. Jokaisen vieraan piti ottaa savuke vastaan, vaikka ei edes polttaisi. Onneksi tätä röökiä ei vaadittu siitä paikasta sauhuttelemaan. Sulho varmisti takana toimenpiteen sujuvuutta ja täydennykset olivat toisella puolella heti käden ulottuvilla “morsiusneidon” hyppysissä.

img_20180507_1840102037541259.jpg

Tupakkaa, ole hyvä!

Eikä näistä häistä tietenkään tyhjin käsin kotiin lähdetty. Vasemmalla on rasiallinen hääkarkkeja, jotka pöydällä ollessaan muodostivat “kakun”, oikealla taas kaksi rasiaa tupakkaa. Vaikkei meillä kukaan körssiä vetelekään, niin Jii silti halusi ottaa nämä mukaan muistoksi.

img-20180501-wa0008983828843.jpg

Hääkarkit ja -tupakat.

Nyt vielä muutamaa päivää myöhemmin, tänään lauantaina, vappuhulinoita jatkettiin Suomi-koulun kevätjuhlan merkeissä. Meidän ryhmämme askarteli alkuun upeat vappunaamarit. Tässä olemme lähdössä kiertämään vappuriehan rasteja, joita olivat onginta, spedeilyt, viestikisa, tietokilpailu, kasvomaalaus ja munkki & sima.

img_20180505_100228310940324.jpg

4- ja 5-vuotiaat naamariveikot valmiina vappuriehaan.

Riehan jälkeen koitti varsinaisen kevätjuhlan aika. Olimme saaneet neljä uutta roll-upia Suomi-koululle, ne olivatkin erityisen hienoja! Alla on yksi.

img_20180505_120910839589299.jpg

Suomi-koulua kelpaa mainostaa.

Tässä nyt syrjään astuva johtava opettajamme pitää viimeistä puhettaan. Taustalla olevat ilmapallot toimivat ensin koristeina, lopuksi jokaiselle oppilaalle jaettiin pallo, todistus ja ruusu. Olen ihan tyytyväinen, että lukukausi on opetuksen osalta taputeltu, varsinkin viimeinen viikko on ollut niin kiireinen, että ihan päätä huimaa.

img_20180505_113125666071147.jpg

Minun pisteeni vappuriehassa yhden apuopettajan suosiollisella avustuksella oli kasvomaalaus. Rieha kesti tunnin, jonka aikana meidän piti saada noin viidellekymmenelle oppilaalle maalaus. Ajanpuutteen takia pidimme valmiit kuviot mahdollisimman yksinkertaisina, ja saimmekin juuri ja juuri viimeiset valmiiksi, ennen kuin virallinen juhla alkoi. Juhlan jälkeen kuitenkin pari “naapurin” lasta tuli käymään meillä ja innostuimme tekemään vielä muutamia maalauksia. Lapset saivat itse toivoa kuvaa, jonka mallin etsin sitten netistä. Meillä oli huippuhauskaa ja lopputuloksetkin olivat vähintäänkin kohtuullisia! Harmi, että tällaisia ei voinut tarjota kaikille.

Nyt on siis vaput vaputeltu. Ilman serpentiiniä, lakkia ja kiireettömästi juotua simaa. Brunssi kuitenkin saatu ja munkkeja joka tapauksessa. Vappumme oli siis hyvin iloinen, miltei suomalainen vappu. Ensi vuonna uudestaan!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s