Turismitouhua

Meillä oli täällä tosiaan käymässä siskoni ja hänen miehensä. Majoituimme kaikki seitsemän ihmistä tässä kolmen makuuhuoneen kompleksissamme reilun viikon ajana ja ihmeen hienosti yhteisolo soljui. Säälin tosin lankomiestäni, kun täällä joutui kuuntelemaan hunnilaumamme mekkalointia – mutta on silti edelleen hengissä.

Pari päivää kului ihan täysin turistihommissa, mutta sehän tekee vain ihan hyvää itsellenikin, eipä ole liiaksi tullut käytyä kotikaupungin nähtävyyksissä. Käväisimme Jing’anin patsaspuistossa. Pari viikkoa aiemmin alla olevan kuvan takana näkyvä vihreä “meri” olisi ollut täynnä tulppaaneja kukassa. Nyt jäljellä olivat pelkät varret törröttämässä. Pitääkin muistaa ensi keväänä käydä paikan päällä vähän otollisempaan aikaan!

img_20180501_141117938844693.jpg

Jing’anin patsaspuistossa hedelmädrinkeillä. Vesimeloni, appelsiini ja kiivi.

Jing’anin temppeliä olen käynyt pariin otteeseen kiertämässä, mutta sisällä en ole ikinä ollut. Nyt on senkin sisuskalut sitten nähty. Alun perin 247 eKr. rakennettu buddhalainen temppeli on eräs vetävimmistä turistikohteista Shanghaissa. Niin kuin melkein kaikki muutkin uskonnolliset kohteet, tämäkin rakennelma kärsi kommunismin valtaannoususta ja erityisesti kulttuurivallankumouksesta, jolloin se muutettiin tehtaaksi. Vasta 1983 se valjastettiin jälleen temppelikäyttöön. Tämä rakennus tosiaan on ihan oikeati temppeli, eikä pelkästään turisteille tehty kulissi. Temppelin sisuksissa pitää majaansa myös piskuinen munkkiyhdyskunta.

Jing’anin temppelin sijainti on mielenkiintoinen, sillä se on keskellä kaupungin sykettä valtavien, lasiseinäisten pilvenpiirtäjien ympäröimänä. Munkeilla oli juuri alkamassa soittokierros, kun tulimme sisään: kaverukset näyttivät ihan eskarin kevätjuhlan esiintyjiltä lyömäsoittimet kädessään – tosin minusta tuntuu, että kuusivuotiaat kaverukset soittavat taitavammin ja innokkaammin. Ehkä toisto on tehnyt tehtävänsä ja soittaminen alkaa tuntua puulta… Tai sitten innokkaampi soittaminen karkoittaa jumalisuuden? Kuka tietää.

Alla kuvassa näkyy temppelialueen pihaa. Sisäpihalla vasemmalla etualalla on hiillokset suitsukkeiden sytyttämiseen ja polttamiseen. Suitsuketta pidettiin otsaa vasten ja rukoiltiin kumartaen.  Isoa sisäpihaa reunusti joka puolelta kuvankaltaisia rakennuksia. Jokaisessa näistä oli palvontasaleja erilaisine patsaineen. Saleissa oli myös kauniita tuoreita kukkia, rukousnauhoja ja raha-arkkuja, sekä patsaiden edessä pehmustettuja paikkoja, joihin sai polvistua rukoilemaan. Keskellä kuvaa näkyy pronssinen torni, joka edustaa liki olympiaurheilun tasoista taitolajin tyyssijaa: palvojat (sekä turistit) vuorotellen heittivät kolikkoja tornin suuntaan yrittäen saada ne pysymään siellä saadakseen onnen osumaan omalle kohdalleen. Yritysten lukumäärästä päätellen se ei ihan helppo pyrähdys ollut. Kuvassa yksi harrastajista tositoimissa.

img_20180419_120923906776799.jpg

Jing’anin temppelin pihamaata.

Tämä tässä on jadesta tehty Buddha. Vajaa nelimetrinen kaveri painaa 11 tonnia. Naaman rauhallisuuden perusteella tämä patsas kuulemma edustaa kunnioitettavuutta ja otollisuutta.

img_20180419_1152412140078537.jpg

Jadesta tehdyn Buddhan patsas.

Silkkisiä rukousnauhoja oli pinoittain joka palvontasalissa. Niillä välitetään rukouksia ja toiveita Buddhalle, rakkautta läheisille ja poisnukkuneille rakkaille sekä ystäville. Mille tahansa korkeammalle voimalle rukoukset välitetään, se pitää tehdä rakkaudella ja tulla suoraan sydämestä vilpittömin mielin ja puhtain ajatuksin. Aikeiden laatu määrää sen, miten tehokas rukous tai toive on.

img_20180419_120305856953363.jpg

Silkkisiä rukousnauhoja.

Ja eihän sitä vieraita voi olla viemättä Bundille. Ruokailimme keliaakikolle (siskoni) turvallisessa ravintolassa, josta on mukavat näkymät Huangpu-jokea ympäröiville iltavaloille. Kotona ehtii jo unohtaa, että tältäkin se kotikaupunki voi näyttää.

img_20180422_193726703056056.jpg

Bundin puolta (tai kiinalaisittain Waitania) iltavalaistuksessaan.

Ja tottahan toki kävimme kurkkimassa vielä Yuyuanin ympäristön markkinoita ja polveilevaa siltaa. Näyttää niin erilaiselta kuin päiväsaikaan ja tällä kertaa täällä oli jopa mukavan väljää.

img_20180422_2008551165903193.jpg

Yuyuan valaistuna.

Vieraidemme yhtenä päätavoitteena oli päästä osallistumaan puistotansseihin. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä niitä järjestettiin vähän joka puistossa ja vähän joka välissä. Kiinalaiset tulivat neuvomaan, kehumaan ja kummastelemaan tanssivaa skandinaaviparia.

img_20180421_2012271188628178.jpg

Tanssin pyörteissä.

Meillä oli vieraiden täällä ollessa tarkoitus mennä tutkimaan koko porukan voimin Qibaon ikivanhaa kaupunkia, mutta Oo:lle nousi kuume edellisenä iltana. Minä lupauduin jäämään lasten kanssa kotiin. Eihän sitä lämpöä tietenkään enää uudelleen tullut, mutta ehkä tämä meni silti ihan hyvin näin. Siellä nimittäin oli aika monta muutakin.

Qibao sijaitsee Shanghain alueella ja meiltä suhteellisen näppärän metromatkan päässä. Alueen historia ulottuu ainakin tuhannen vuoden taakse ja se onkin kaupunkisuunnittelultaan elävä fossiili muuten niin modernissa ympäristössä. Kaupunki on alunperin rakennettu Pohjoisen Song-dynastian aikana (n. 1000-luvulla) ja siitä muodostui menestyvä kauppakeskus Ming- ja Qing-dynastioiden aikana.

20180421_125650

Qibaon katuja. (Ainakin) viikonloppuisin siellä on paljon ihmisiä ihmettelemässä.

Qibaota kutsutaan myös vesikaupungiksi, mutta varsinaisesti vesi ei täällä ole pääosassa. Joskus toiste otetaan kompassisuunta varsinaiseen vesikaupunkiin. Ja jospa minäkin joku arkipäivä porhaltaisin itse tutustumaan tänne.

20180421_130701

Qibaon kanaaleja.

Viimeisen illan kunniaksi suunnistimme (aikuisten) tyttöjen kesken sushiravintolaan. Mikäpä olisikaan helpompi tapa välttää gluteenia, varsinkin, kun ottaa oman gluteenittoman soijakastikkeensa mukaan. Valmiit annokset kiersivät liukuhihnalla keittiön ja kokkien ympärillä. Tarjonta oli todella herkullista ja kaikenlaisia virityksiä vilisti silmien edessä. Me keskityimme lähinnä nigireihin.

img_20180501_141544837501876.jpg

Sushia liukuhihnalta.

Lopullinen hinta muodostui käytettyjen lautasten määrästä: kahdeksan eriväristä lautasta edustivat kukin tiettyä hintaa. Ihan komean pinon saimme aikaan, tosin yhdellä lautasella oli kahdesta kolmeen suupalaa ja ylin on soijakastikkeelle.

img_20180425_1943571196204425.jpg

Kahden naisen saldo: hopeinen lautanen 19 元, kultainen 25 元. Teemukin kirjoitusmerkit ovat japania.

Sen pituinen se. Reissaajat ovat palanneet Suomeen jo kohta viikko sitten ja täällä elämä jatkuu. 46 päivää ja me lähdemme perään. Se ei ole pitkästi.

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s