Kuulumisnurkka

Hei. En ole taas hetkeen päivittänyt, mitä tänne kuuluu. Ja sen huomaa myös siitä, että en enää muista, mitä kaikkea olemme ehtineet tehdä. Emme mitään kovin ihmellistä kuitenkaan, kai.

Menneet kukinnot ovat olleet uskomattoman upeita, useissa eri puu- ja pensaslajeissa. Istutukset ovat hyvin hoidettuja ja monessa paikassa on todella kaunista juuri sen takia. Olen täysin siemauksin nauttinut tästä kaikesta, kun silloin taannoin mietin, miten pärjään ilman Suomen kevättä. Kerron nyt, että pärjään. Sitä paitsi mitä pidemmälle keväässä mennään, sitä vähemmän on huonon ilmalaadun päiviä, sillä asuntojen lämmitystarve käy koko ajan pienemmäksi.

img_20180410_1257101444007587.jpg

Gotta love this!

Jii on lupautunut osallistumaan meidän kirkkomme Charity Golf -turnaukseen kesäkuussa. Tietyllä summalla pääsee mukaan iloiseen joukkoon, jonka valkoisen pallon mätkimisen tavoite on kerätä alueemme Punaiselle Ristille 1 000 000 RMB:ä (noin 150 000 euroa), ja lopulta kerätty summa jaetaan alueen kaikkein köyhimmille perheille. Kisa on järjestetty arkipäivänä, jolloin Vee:llä normaalisti olisi koulua, mutta Jii on lupautunut ottamaan pojan mukaansa kentälle. Tapahtuman hole-in-one-sponsorina toimii Maserati, josta Jii on joskus maininnut Vee:lle. Kävimme läheisessä kauppakeskuksessa, jossa eräs yksilö oli polleasti näytillä. Vee tokaisi, että mennäänpä katsomaan vähän lähempää ja tovin mittailtuaan totesi, että meidän täytyy sille meidän “Massellemme” hankkia sitten parkkipaikka compoundimme alakerran autotallista. Sinne kuulemma hyvin mahtuu…

img_20180417_2218311751517408.jpg

Maseratia ihailemassa.

Toisinaan on mukava leipoa kotoisia leivonnaisia, joita ei muuten saa. Ee:n kanssa sohaisimme pellillisen mokkapaloja. Sohaiseminen on ihan validi verbivalinta, sillä mitä muutakaan se olisi, kun yrittää vispata taikinaa käsipelillä. Nostan hattua isoäidilleni, joka on tehnyt kasan kakkuja aikoinaan suvun ja naapuruston syötäväksi isoihin juhliin ilman sähkövehkeitä. Vähemmästäkin saa jännetupintulehduksen. Lopputulos oli kuitenkin maistuva ja käteni edelleen ehjä. Päälle hyödynsimme loput possunpunaiset pallerot joulun piparikoristelujen jäämistöistä sekä Suomesta kuskatut lakritsiströsselit (Vee:n herkkua). Ja kun kaikki oli valmista, alkoi apukokin tiskivuoro: kattila on tyhjä, mitä sitä nyt enää putsaamaan. Ehkä kynnenaluset olisi syytä käydä pesemässä kaikesta makeasta tahnasta?

img_20180417_080934878313188.jpg

Saanksmää nualla äiti sen kattilan saanko saanko jooko jooko?

Sama heppuli, Ee siis, jatkaa edelleen tätä taiteellista sekä kirjallista tuotantoaan. Puuhakirjat ovat pupukustantamon uusin valtti. Tässä on ote yhdestä, jossa on esimerkiksi väritystehtävä: “Väritä pupu, sen nimi on Lila.” Pupujen joukossa väritystehtävien lisäksi todella suosittuja ovat myös pisteestä pisteeseen -puuhat sekä askartelusivut.

img_20180412_1014481216984434.jpg

Väritystehtävä kaikille ahkerille pupuille.

Vee:llä alkoi loman jälkeen uusi ASA (after school activity) -kausi. Tällainen harrastaminen on siitä kätevää, että lapset jäävät suoraan koulupäivän jälkeen puuhiinsa. Meille valikoitui tällä kertaa maanantaille jalkapallo ja perjantaille salibandy. Vee oli vähän vastahakoinen ensimmäiseen, mutta tällä viikolla lähtökään ei ollut enää yhtä hankalaa aamulla. Luulen, että kyseessä oli jälleen lomanlopetuskiukku, joka on täällä nostanut päätään ihan jokaisen lomajakson jälkeen, kun pitää jälleen palata koulun penkille. Salibandy on selvästi kivaa, ja taitoakin kai johonkin riittää, sillä valmentaja pyysi Vee:tä liittymään U10-poikien treeneihin ja turnauksiin. Nämä kaikki olisivat viikonloppuna, eikä Vee siksi halunnut sinne. Pitkien koulupäivien takia olemme sitä mieltä, että ei tarvitsekaan mennä.

img_20180409_1613451287271071.jpg

Loppupuheet koutsin kanssa.

Suomi-koulussa on edelleen hurjan hauskaa. Ryhmämme toimii tosi hyvin yhteen, ja saimme jopa uuden oppilaan joukkoomme! Viime kerralla kävimme läpi Mikael Agricolaa sekä Suomen kevättä. Tässä yksi pöydällinen näyttää taitojaan siitä, miten askarrellaan keväisiä koivuja. Pelasimme myös muun muassa kevätbingoa (lappu pöydän nurkalla). On kyllä todella haastavaa opettaa niin heterogeenistä ryhmää, kun osa on juuri tullut Suomesta ja tietää kaiken suomen luonnosta, kulttuurista ja kielestä, ja sitten on niitä oppilaita, jotka osaavat juuri ja juuri sanoa “pupu”, “äiti” ja “isä”. Ja se on vielä ihan toinen asia, että nämä pupun tuntevat uskaltavat sanoa koko päivän aikana mitään. Mutta se yksikin sana on jo minulle suuri luottamuksen osoitus.

img_20180417_081341316888343.jpg

Keväisiä askarteluja.

Ne ikuiset slimet eli limat. Tällä kertaa niitä oli tehty koulussa tiedejakson yhteydessä (how the world works) ja tuotokset tuotiin tietysti kotiin. Sen jälkeen, kun löysin tuota vihreää mönjää Vee:n huoneen työpöydältä, lattialta ja sängystä, komensin pojan äkkiä kylpyhuoneeseen. Siellä se touhu pysyi edes jotenkin kurissa. Hauskaa tuntui kuitenkin olevan, ja mikäpä ihme, Vee on aina ollut tällainen kokeilijaluonne. Jo pienenä Vee:n lempileikki oli valuttaa vettä hanasta ja tutkia, miten erilaiset purkit täyttyvät, voiko vettä katkaista saksilla ja millaiset roiskeet syntyvät, jos alle laittaa lusikan, sormen tai rätin. Hauskinta on kuitenkin, että Vee on avoimesti sanonut useamman kerran lähiaikoina, että hänen koulunsa täällä on paljon hauskempi kuin Suomessa. Jes! Vihdoin olemme tässä pisteessä!

img_20180417_0814301443064699.jpg

Limaekspertti.

Viikonloppuisin olemme edelleen useasti hyödyntäneet Vee:n koulun tiluksia ulkoiluun. Ee yleensä juokseen frisbeen perässä heittäen rollereita (frisbee kierii maassa pystysuunnassa), kiipeilee telineissä tai yrittää saada lentokonetta heitettyä edes jonkinnäköiselle kaarelle – tuulettomana päivänä tekniikkaa vähän uupuu viimeiseen. Vee puolestaan mielellään potkii jalkapalloa, heittää frisbeetä mahdollisimman pitkälle tai tuikkaa lentokoneella upeita kierteitä. Oo puolestaan tutkii, hänkin omalla tavallaan. “Muuhahaiset”, “ökökät”, kaikenlaiset lehdet ja oksat ovat mielenkiintoisia. Pallokin olisi tarjolla alla olevassa kuvassa, mutta Oo haluaa onkia. Pitkään hän jaksoi istua paikallaan ja heilutella keppiään.

img_20180417_0814521300238318.jpg

Tuleeko sitä kalaa?

Arkipäivät ovat kyllä kaikki kovin toistensa kaltaisia. Jii töihin, Vee kouluun, ayi meille, vähän jotain puuhaa, lounas, Oo unille, vähän puuhaa, Vee kotiin, välipala, läksyt, ayi lähtee, ruoanlaittoa, Jii kotiin, ruokaa, lapset nukkumaan, minä nukkumaan. Välillä kiinanläksyjä, välillä taas raamisläksyjä, toisinaan tuntien suunnittelua, joskus Suomi-kouluun liittyviä läksyjä. Jos Bible studya ja Vee:n koulun äitien rukousryhmää ei lasketa, niin ihan samaa settiä. Ei se elämä oikeasti muutu, vaikka olisi maan äärissä. Mitä nyt yksi ylimääräinen, maksettu perheenjäsen pyörii nurkissa. Onkin tosi mukava saada katko rutiineihin ja toivottaa tänne huomenna tervetulleiksi siskoni ja hänen miehensä, jotka olen viimeksi nähnyt elokuussa heidän häissään. Ehdin tänä iltana koota listan kaikesta mahdollisesta, mitä voisimme tehdä yhdessä. Siitä tuli niin pitkä, että puolet jää toteuttamatta. Toivottavasti nyt kuitenkin jotain! Saamme pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä, ja sehän tässä on tärkeintä, vaikka muuten pyörittäisimmekin ihan samaa arkea.

img_20180411_164445_11079716538.jpg

Twist-narusta tehty kolmen hengen juna.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s