Kaikkea kiinalaista II

Taidan koota pikkuhiljaa sarjan tähän otsikkoon “Kaikkea kiinalaista”. Materiaalia nimittäin ainakin tuntuu riittävän. Harmi sinänsä, että suurin osa asioista livahtaa ohi, kun kameraa ei ole saatavilla tai sitten jotain tapahtuu niin nopeasti, että tilanteeseen ei vain ehdi kaivaa reportaasivälineitä. Ja toisaalta, osaan asioista alan jo tottua, joten en välttämättä kiinnitä kaikkeen huomiota samalla tavalla kuin tänne tullessani. Kuitenkin, olkaa hyvät, s’il vous plaît!

Ensimmäisenä video. Näkyyköhän siitä yhtään, mitä ajan takaa. Keskellä kuvaa kulkee jatkuva ihmisvirta. He ovat poistuneet metrosta ja oikaisevat puiston halki pohjoisen suuntaan. Se on käsittämätöntä, miten taukoamattomana vanana näitä päitä riittää katseltavaksi aamulla parin tunnin ajan. Korostan sanaa taukoamattomana. Näitä ei vaan Suomessa ymmärrä. Tule, näe ja koe, täällä on huone tarjolla majoittujalle!

Liikenne on edelleenkin suuri mysteeri. Voit pysähtyä keskelle vilkasta tietä. On ok tehdä u-käännös täydelle kaistalle. Kyllähän siellä nyt joku väistää! Jos minä käännyn, niin te muut jarrutatte. Okei?

img_20180305_1126131489098316.jpg

U-käännös, muut varokaa liikenteessä!

Glutinous rice balls. Tahmaisia riisipalluroita. Mitä tästä nyt voisi sanoa. Kiinalaisten suurta herkkua. Tuo liemi on käytännössä vettä. Tässä maistiaisia lyhtyjuhlan ajalta alakerran väen mahdollistamana. Seesamitahnatäytteinen oli ihan kivan makuista, mutta punapapu ei edellenkään istu makeaan. Olen maistanut niin kummallisia jälkiruokia täällä, että ei mitään järkeä. Sitä paitsi nuoruuteni pähkinänvihaaja sisälläni olisi saanut vuosituhannen vaihteessa slaagin, jos olisi kuullut, että eräs parhaimmista kummallisuuksista on ollut maapähkinän makuinen höylätty jää. Niin se maku muuttuu.

img_20180302_155759948971575.jpg

Glutinous rice balls.

Niistä kiinalaisten unenlahjoista ja nukkumapaikoista onkin ollut jo puhetta. Tässä ensimmäisenä vähänkään lämpimämpänä kevätpäivänä pyöräretkelläni pysähdyin puistoon. Tämä kaveri oli jättänyt moponsa tuohon taakseni ja todennut, että taitaa olla tauon paikka. Taisi tehdä hyvää, kun ihan kuorsaus kuului.

img_20180314_1315231235588801.jpg

Päikkäriaika.

Moppeja on siinä monenlaista. Paikalliset keksivät milloin mihinkin asiaan oivia ratkaisuja. Tässä nyt sitten on ilmeisesti paras paikka kuivata yleisövessojen pesuun tarkoitetut mopit. Kaunistavat puistonäkymiä huomattavan paljon!

img_20180314_1324391474848915.jpg

Kuivausteline.

Eräänä päivänä pihassamme lasten kanssa ulkoillessa ihmettelin, mitä lorinaa jostakin lähistöltä kuuluu. Kunnes sitten tajusin nostaa katseeni ylöspäin. Siellä kymmenennen kerroksen tuntumassa joku pesi ikkunaa sisältä. LETKULLA. Niin se vesi iloisesti lirisi ja lorisi kaikista mahdollisista koloista. Minä en enää ylläty mistään.

img_20180314_10491920722416.jpg

Kunhan tulee ikkunat puhtaaksi, onko sillä tyylillä sitten niin väliä.

Kuormien koko vaihtelee kuskista toiseen. Monta viritelmää on sujuvasti huristellut ohi, mutta tämän sain napattua talteen, kun se sattumoisin oli paikallaan. Onko kyseessä kauppias vai jokin muuttokuljetus, sitä ei tarina kerro. Aika taitavasti on tuoli poikineen saatu kuitenkin sidottua kyytiin.

img_20180311_105816783854405.jpg

Tee perässä.

Tosi vähän olemme kevään aikana hyödyntäneet mitään sisäleikkipaikkoja. Tässä kuitenkin kävimme vetämässä etukäteen ladatun kortin sileäksi tutussa paikassa. Henkilökunta oli virittänyt uuden, interaktiivisen ruudun seinälle. Minua tosin vähän arveluttaa tuhota zombeja pallomeren palloilla. Ihan normaalia kolmevuotiaan kehitystä tukevaa toimintaa? (Onneksi teema vaihtui välillä ja muut hahmot olivat muun muassa kukkia ja kaloja. Ihan linjassa.)

bty

Montako zombia pystyt tuhoamaan minuutissa?

Muistan ajan, kun ravintoloissa, ostoskeskuksissa tai ruotsinlaivalla oli simulaattoriautoja. Vähän niin kuin pelikoneita. Raha sisään ja ajamaan. Tosin itse en koskaan raaskinnut tuhlata roposiani moisiin vehkeisiin, istuin tyytyväisenä ratin takana käännellen sitä ilman, että mitään tapahtuu. Näillä “pojilla”, aikuisilla miehillä siis, oli ostoskeskuksessa vähän toisen tyyppiset simuloinnit menossa. Hydrauliikka vastasi siitä, että ajotuntuma on sama kuin Mökkiperän erikoiskokeella ja näyttö heilui samaa tahtia muun rakkineen kanssa. Pitäisikö paikata lapsuuden aukot ja hypätä joskus itsekin rattiin?

bty

Kehitys kehittyy.

Puistossa on aina kaikkea hauskaa nähtävää. Tässä on aikaa, kun lehdet olivat juuri puhjenneet puihin ja sää oli lämmin tai ainakin sinne päin. Viikonloppuisin paikalliset “lähtevät luontoon”, vaeltamaan puistoihin. Mukaan pakataan eväät, piknikhuopa, urheiluvälineitä ja mikäpä muukaan kuin teltta. Siellä voi ottaa auringolta suojassa nokoset ja muuten vain viettää aikaa perheen kanssa. Tuonne lammen vastarannalle niitä telttoja yleensä ensimmäisenä alkaa nousta aamutuimaan.

bty

Partiolaisen paratiisi?

Täällä ei tunneta tosiaan niitä kauppakomplekseja, joista yhden katon alta voi saada kaiken tarvittavan. Sen sijaan erilaisia pikkuliikkeitä on ihan joka lähtöön. Myös rautakauppoja. Tässä kuvassa on hyvä esimerkki yhdestä. Eikun tekemään remonttia!

bdr

Mitä saisi olla? Sementtiä, telaa, putkea?

Seuraavassa kuvassa ei oikeastaan ole mitään kummallista. Paitsi näkymät. Otos on Suomen konsulaatista, jossa istuin pari viikkoa sitten eräässä kokouksessa. Nuo suomalaisittain tavallisen kokoiset kerrostalot näyttävät jotenkin niin… pieniltä. Kaikki on kiinni siitä, mihin vertaa. Niin kuin aina elämässä.

bty

Betoniviidakkoa.

Tässäkään kuvassa ei ole mitään hauskaa. Mutta halusin silti esitellä hassuja kukkia. Mielestäni ne näyttävät minikokoisilta vappuhuiskilta. Ihan kuin joku olisi ripotellut punertaviin pensaisiin paperisuikaleita.

bty

Kasvillisuus on niin erilaista kotimaahan verrattuna.

Sitten oma lukunsa ovat nämä kuvaajat. Tässä otoksessa puolisot (oletettavasti) ovat kuvausretkellä. Molemmat vuorottelevat kohteina. Mikä tahansa, mikä on kaunista, talletetaan joko “minä ja kohde”- tai selfie-muotoisena bittisyövereihin. Väliajat etsitään uutta kohdetta ja sitten jälleen sarjatulta laukaisimella. Puistoreissu onkin sitten taputeltu ja saaliina on monta kivaa kuvaa ladattavaksi sosiaaliseen mediaan muiden ihmeteltäviksi. Näitä samoja haukkoja elää ympäri maailmaa, otaksun.

img_20180410_1251551116957178.jpg

Kuvauskeikalla.

Päätetään tällä kertaa tähän. Taisin viime kiinalaisuuskavalkadini päättää puikkoihin. Teen sen tälläkin kertaa. Joten. Lihapullataikina. Kätevin tapa sekoittaa se? Jos kysytään kiinalaiselta kodinhoitajalta, vastaus on puikot. Ei lisättävää.

bmd

Puikot – käytä niitä mihin tahansa. Saisikohan niillä vatkattua myös muna-sokerivaahdon?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s