Bilefiilistä

Meidän pikkuruinen Oo:mme on nyt virallisesti kolme vuotta vanha. Jii oli viime viikolla työmatkalla Japanissa, joten oikeana päivänä juhlat olivat käytännössä olemattomat, ja juhlimme vasta viikonloppuna isommin, kun pöytä oli täynnä herkkuja ja sankari sai avata pari lahjaa. Vieraita ei ollut meidän perheemme lisäksi muita, kun oikeasti hän ei edes vielä ymmärrä asian päälle kovin paljon. Oo sai päivänsä kunniaksi pikkuruisen kermakakun alakerrasta, mutta siinä oli enemmän kuin tarpeeksi meidän seurueellemme. Itse asiassa kakusta jäi puolet syömättä. Kahvihetken päätyttyä ja aikuisten huomion ollessa kiinnittyneenä muualle oli Oo ehtinyt muheltaa jäljelle jääneen puolikkaan pitkin pöytää. Sensory table -viritelmät, eli tunneaistiin perustuva erilaisten materiaalien käyttö, ovat varhaiskasvatuksessa kai kova sana nykyisin. Tässä oli siihen meidän kotikutoinen vastineemme. Ei tosin takuulla järjestetä jatkossa.

img_20180313_210907868756644.jpg

Miten olisi murunen kakkua?

Viime perjantaina amerikkalaisen ystäväperheemme isä täytti 40 vuotta. Vaimo päätti järjestää yllätysjuhlat, jotka onnistuivat vallan mainiosti – sankarilla ei ollut aavistustakaan tulevasta illan kulusta. Juhlien keskeinen teema oli nyyttärit, joten kaikki vieraat kantoivat pöytään oman osuutensa tarjoiluista. Meidän perheemme osallistui salaatilla, joka meni kuin kuumille kiville. Siinä oli yhdistettynä mansikkaa, pehmeää vuohenjuustoa, uunissa paahdettuja sekä sokeroituja pekaanipähkinöitä ja hunaja-sinappikastike. Oma suosikkini oli erään ystäväni terveiset Taiwanista, baba ganoush -dippi, joka on siismunakoisotahna. Taivaallista. Koska juhlat oli tarkoitettu vain aikuisille tilanpuutteen takia, meidän perhettämme edusti käytännössä minä. Lapset olivat illan ayin hoidossa ja Jaakko matkalla kotiin Japanista. Itse olin oikein tyytyväinen järjestelyyn: sain keskittyä hyvään ruokaan ja tutustua uusiin ihmisiin. Kaiken lisäksi sain naapuriltani kyydin mennen tullen, joten minun ei tarvinnut edes nähdä vaivaa kotiinpaluun suhteen.

img_20180309_1938091650081261.jpg

Nyyttärikekkerit.

Sunnuntaina vierailimme pääkonsulin residenssissä juhlimassa (reilusti) etukäteen pääsiäistä, eli osallistuimme pääsiäishartauteen (eli messuun) ja -aterialle. Aikataulu oli tietysti vähän kummallinen, sillä oikeasti pääsiäiseenhän on vielä aikaa, mutta veikkaan syyksi vierailevan tähden aikataulua. Sama pappi, Juri, joka oli myös Shanghaissa jouluhartautta pitämässä, oli jälleen toimittamassa messua. Paikalla oli noin neljäkymmentä suomalaista sekä kaiken kruununa Suomi-koulun kauppa, mistä jälleen kerran tarttui mukaan yhtä ja toista kotimaista herkkua. Lammas lisukkeineen oli maistuvaa, saarna hyvä ja seura erinomaista. Toisella silmällä oli hauska tutkailla, minkälaista kotimaista designia virallinen puoli suomalaisuuden edustajan asunnosta tarjosi ihmeteltäväksi: Artek ja Iittala nyt ainakin olivat runsaasti esillä. Kaikki edustustilan tavarat, eli huonekalut, valaisimet, koriste-esineet ja astiat, tosin kuuluvat tietysti Suomen valtiolle.

img_20180313_2110091395352704.jpg

Konsulin sohvalla tilaisuuden alkua odottamassa.

Kun koko viikonloppu oli melkoista biletystä, on hyvä vähän huilata välillä. Pakollinen tauko loppuviikkoon menoille tulee joka tapauksessa, kun menen täällä Kiinassa kirurgin veitsen alle. Siitä tosin lisää myöhemmin. Lepo on asia, jota en oikein osaa. Se tuntuu jotenkin itsekkäältä. Tästä on siis varmaan hyvä aloittaa harjoittelu.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s