Aika kuluu, vastuu kasvaa

Tässä onkin ehtinyt kulua jonkin aikaa edellisestä arkipäivityksestä. Olemme saaneet viime aikoina nauttia suhteellisen puhtaasta ilmasta, lämmöstä, koulupäivistä ja opettamisesta, hyvästä ruuasta, ulkoilusta ja askarteluista. Muun muassa.

Viime viikonloppuna oli jälleen Suomi-koulua. On ihanaa huomata, miten nuorimmaisemmekin alkaa olla ihan sinut koulun kanssa. Opettajat “Lijja” ja “Sevei” ovat selvästikin tosi mukavia Oo:n mielestä. Pieni ihminen on päässyt harjoittelemaan ryhmätaitoja ilman omia vanhempia, askartelua, kirjastokäyttäytymistä ja luulenpa, että eväiden syöminen koulupäivän aikana on yksi päivän kohokohdista (ellei aamuisin Suomi-koulun kahvilasta ostettua uunituoretta korvapuustia lasketa).

Omakin opetustyö on hauskaa. Yksi oppilas ei ole ilmaantunut koko keväänä paikalle, ja yksi muutti pois maasta, joten jäljellä on kuusi oppilasta. Ryhmäkoko on juuri sopiva. (Olisipa mahdollista aina opettaa tämän kokoista ryhmää! Toiveajattelua…) Viime kerralla puimme monella eri tavalla Kalevalan päivää. Lapset pitivät hurjasti sampo-piirtelystä, jossa heidän piti keksiä, mitä kaikkea toiveita oma, taottu sampo voisi toteuttaa. Tässä on kahden oppilaan (keskeneräiset) näkemykset asiasta:

 

Kauniit päivät niin ilmanlaadun kuin lämmön ja auringonkin osalta ovat selvästi lisääntymään päin. Se on aivan ihanaa! Lämpötilat saattavat heitellä todella paljon eri päivien välillä, viime perjantaina pukeuduin toppatakkiin kylmän ilman ja tuulen takia, sunnuntaina pari päivää myöhemmin olikin jo +23,5 astetta. Kevät edistyy selvästi. Joissakin puissa on näkyvillä hiirenkorvia, mutta suurimmaksi osaksi puut ovat vielä täysin paljaita.

img_20180227_130140673490074.jpg

Tämän pitäisi olla kirsikka. En mene vannomaan. (Edit. Ei kannata vannoa. Tämä on nimittäin luumu.)

Viime viikolla täällä oli hurjia tuulia. Kun Oo:n kanssa kävelimme eräänä aamuna kauppaan, olin melkein varma, että pieni mies kaatuu kävellessään puuskan yllättäessä Ei sentään kaatunut. Tuuli oli kuitenkin repinyt oksia ja kaiken maailman kappaleita sieltä täältä.

img_20180228_102710232568183.jpg

Varo lentäviä peltejä!

Viikonloppuna oli melkoisen lämmintä. Lauantaina iltapäivällä oli selvästi edellisiä päiviä lämpimämpää ja sunnuntaina kirkosta kävelin jo ilman takkia pois. Iltapäivällä kävimme ulkoilemassa Vee:n koululla ja siellä olimmekin sitten lyhytpunttisissa, -helmaisissa sekä -hihaisissa. Ihana lämpö, eli se edellä mainittu liki 24 astetta! Seuraavaa kertaa saadaankin varmaan hetki odottaa.

img_20180304_140332418366588.jpg

Matkalla naapuriin eli koulun pihalle lämpimän päivän ulkoiluihin.

Edelleen käymme kirkossa vuorovedoin. Viime sunnuntaina minä olin vuorossa ensimmäisenä ja vaihto läpsystä sovittiin metroasemalle. Saarnan jälkeen  jokainen pystyi halutessaan ilmoittautuminen vapaaehtoishommiin, mutta minä jouduin lähtemään pois, jotta Jii (ja Ee) ehtivät ajoissa paikalle. Kotiin päästyään Jii kertoi ilmoittaneensa meidät molemmat Kid’s Churchiin, eli lasten kirkkoon (pyhäkoulun tapainen), vapaaehtoisiksi. Hyvä! On jo aikakin kääriä hihat, sillä monta kuukautta tässä  olemme kirkon penkkejä kulutettu antamatta mitään takaisin. Vastuu lankeaa noin kerran kuukaudessa, joten se nyt ei liikaa harteita paina. Ajatuksissa on myös liittyä koko perheenä johonkin pienryhmään (raamattupiirin tapaiseen), mutta sen toteutamme vasta ensi syksynä, kun kahden vanhemman lapsen englanti on jo hiukkasen parempi.

Viime perjantain lyhtyjuhlaan loppui kiinalaisen uuden vuoden vietto. Nyt tällä viikolla meidän naapurimme rakennustyömaa on kahden viikon totaalisen hiljaiselon jälkeen herännyt jälleen eloon (vuorokauden ympäri), kun työmiehet ovat pikkuhiljaa valuneet kaupunkiin kotiseuduiltaan. Meidän talossamme juhlaa vietettiin lasten kanssa askarrellen: jokainen sai valita mieleisensä lyhdyn, jonka sitten koristeli – valmiiksi muotoilluilla koristeilla, joita käytettäessä luovuudelle jää aika vähän tilaa, niin kuin monissa muissakin täkäläisissä askarteluseteissä.

img_20180302_153621_burst001_cover806491978.jpg

Haukkana paikalla ensimmäisten joukossa, jotta saa valita parhaan (pupun) päältä.

Ee ihastui pupulyhtyyn ja Oo puolestaan halusi Angry Birdsien possua muistuttavan version. Vee päästyään koulusta totesi, ettei halua askarrella, koska se on “liian lapsellista”. Jaa. Pienten mielenkiinto keskittyi valmiissa askartelussa enemmän vilkkuvaan ledivaloon, joka lyhdyn sisään asetettiin. Kumpikaan niistä ei tällä hetkellä sijaitse alkuperäisellä paikallaan, eikä kukaan tiedä, missä ne ovat. Sekä possujen että pupujen korvat ovat jo tippuneet. Meillä on välillä niin kova meno, että mikään asia ei taida pysyä ehjänä edes puolta päivää. En kyllä millään pysty samaistumaan perheisiin, joissa lapset leikkivät hiljaa, istuvat julkisella paikalla aloillaan ja ääntä syntyy vähän, jos ollenkaan, lelut kulkeutuvat leikkien jälkeen omille paikoilleen, eivätkä kaikki tavarat lennä koko ajan paikasta toiseen, polkeudu jalkoihin tai niiden päällä kieritä. (Ei sellaista myyttistä perhe-elämää voi kai ollakaan. Vai voiko?)

img_20180305_2103181565736330.jpg

Oo:n possulyhty.

Nyt kun uusi vuosi on ohi, voi siihen liittyviä koristeita pikku hiljaa karsia ja siirtyä pääsiäiseen. Ainakin niin meidän alakertamme väki tuntuu ajattelevan. Ee tietysti on aivan innoisssaan, kun eräs pupuperhe muutti ensimmäisen kerroksen käytävään.

img_20180305_205810395044815.jpg

Isona kuulemma pupujen hoitajaksi alkava Ee harjoittelee tulevaa ammattiaan varten.

Tämä viikkon Vee:n koululla on osoitettu opettajien kiittämiseen (Teacher’s appreciation week). Eilen oppilaat ohjeistettiin viemään opettajalle pieni kukka. Tänään poika toimitti koululle “Thanks for being so sweet! Vee” -viestin tikkarin kera. Keskiviikkona on “We couldn’t have picked a better teacher”-päivä, jolloin matkaan lähtee hedelmä. Torstaina opettajalle tarjotaan aamupala koululla. Perjantaina hän saa “Thanks a latte!” -lahjakortin kahvilaan ja lapset pukeutuvat opettajan lempiväriin koulupuvun sijaan. Koko viikon opettajille on koulun aulassa tarjolla vanhempien valmistamia herkkuja “kahvion” muodossa. Lisäksi perjantaina on lounaan päälle esillä valtava (edelleen vanhempien valmistama) herkkubuffet. Melko amerikkalainen tapahan tämä on, mutta mielestäni silti todella mahtava! Kuka saa työssään liikaa arvostusta? Ei takuulla kukaan.

img_20180306_1508341601775787.jpg

Arvostuksesta kukitettu ope.

Maanantaina saimme kokea hetkellisesti paniikinomaisia tunteita, kun huomasin taloutemme paikallisen pankkikortin kadonneen. Olin edellisenä iltana käynyt ruoka- ja kukkaostoksilla, joista edellisten maksamiseen olin korttia käyttänyt. Hätä ei olisi muuten ollut niin kova, mutta Jii lähti tänään Japaniin loppuviikoksi työmatkalle ja käteisvaramme olivat lähes olemattomat. Tiesimme kuitenkin, että korttia ei kukaan ollut käyttänyt, sillä jokaisesta maksutapahtumasta Jii saa tekstiviestin puhelimeensa. Käännettyämme joka mahdollisen paikan kotona minä juoksin illalla kauppaan kyselemään kortin perään. Tavaratalon infossa ei kortista tiedetty, joten ainoa  mahdollisuus oli enää kukkakauppias (joka ei osannut englantia). Keskustelu käytiin kiinaksi: kerroin, että ostin puljusta edellisenä päivänä kukan, ja pankkikorttini hävisi samalla reissulla, kysyin oliko sitä näkynyt, ei ollut, rouva totesi, että koska maksoin mobiilisti, kortti tuskin olisi siellä, kiitin heippasin moikat. Jee! Osaan kommunikoida! Mutta kortti oli ja pysyi edelleen hukan syömänä. Vaikka terävöitin kaikki aistini, oli erittäin epätodennäköistä, että sitä löytyisi mistään matkaltakaan, olihan välissä ollut jo valoisaakin kokonaisen päivän ajan. Kotona ehdimme vielä hetken murehtia, kunnes Jii ymmärsi kysyä, mitä ostin. Neljä vihannespakkausta. Kurkistimme jääkaappiin, ja toden totta, kortti oli kiinni bambunversopaketin kelmussa. Halleluja! Jii kysyi, että mitä tästä nyt opittiin. Öö. En tiedä. Kelmu on tehokas tarrautuja?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s