Xiang Gang (osa 2)

IMG_4474

Disneyssäkin juhlittiin koiran vuotta.

Toisen puolikkaan matkastamme olimme Disneyland Hong Kongissa ja majoituimme sen yhteydessä olevassa Disneyn hotellissa. Olen aiemmin käynyt Floridan Disney Worldissa, joten puiston osalta pystyn tekemään vertailua, mutta koskaan aiemmin en ole yöpynyt Disneyn omassa puljussa. Kahden päivän lippu Disneylandiin maksoi suunnilleen saman, kuin Suomessa päivälippu Linnanmäelle, mutta hotelli oli, kuten arvata saattaa, melkoisen hinnakas. Valinta oli kuitenkin hyvä, sillä kaupungin keskustasta puistolle on matkaa – sitä paitsi läheinen sijainti mahdollisti ensimmäisenä päivänä piipahduksen hotellille. Disneyllä on toistaiseksi kolme resort-hotellia puiston kyljessä, joista me yövyimme uusimmassa, vajaa vuosi sitten valmistuneessa. Ainakin pinnat ja paikat olivat siistejä sen takia.

IMG_4255

Pojat heti hotellin lattialla kierimässä. Kiva.

img_20180224_0659349092410.jpg

Saimme kokea olevamme entisien aikojen tutkimusmatkailijoita.

IMG_4260

Lämpimänä kesäpäivänä paikka olisi varmasti ollut vieläkin mukavampi lasten mielestä (uima-allas ei ollut vielä käytössä).

IMG_4270

Lapset saivat valita hotellilla (luultavasti kalleimmat koskaan ostamamme) kahvileivokset. Ee:n valinta ei ollut mikään yllätys. Korvalle kyytiä!

Hotellin asiakkaat saivat kuitenkin käyttää ristiin myös muiden hotellien palveluita, joten kävimme ihmettelemässä toisillakin tiluksilla. Lasten suosikki oli (yllätys, yllätys) labyrintti. Se olikin niin hauska laitos, että edes Vee:n kokoinen 130-senttinen nassikka ei nähnyt reunojen yli. Ja toisaalta se tarkoitti sitä, että Oo:ta oli pidettävä tosi tarkasti silmällä. Paitsi kerran sekään ei auttanut, kun pusikoissa oli pikkumiehen mentävä aukko, josta äiti-ihmisen ei ollut tarkoitettu menevän. Onneksi Jii nyt sattui olemaan toisella puolella. Välikommentti: Oo on aina ollut karkailevaa sorttia, mutta nyt hän on kehitellyt viime aikoina viekkaita tapoja poistua näkyvistä. Tosi ärsyttävä ukkeli (karatessaan tai yrittäessään karata), jos minulta kysytään!

IMG_4280

Sumuisena päivänä saaria ei juuri nähnyt.

IMG_4290

Naapurihotellin labyrintti oli jälleen eräs lasten suosikeista.

Disneyn hotellissa asumisessa oli myös se hyvä puoli, että huoneemme hintaan sisältyi yhdeksän priority pass -lipuketta koko viiden hengen poppoollemme, mikä tarkoitti pitkien jonojen helppoa ohitusta yhdeksään kertaan. Olimme myös molempina puistopäivinä aamulla liikkeellä sen verran varhain, että pääsimme muutaman ensimmäisen kerran laitteissa ilman jonoa kyytiin. Sekä ohitustiketit että aamun pikajonotukset olivat varsinkin lasten kanssa todella kuumaa kamaa, sillä jonot tosiaan suurimpaan osiin laitteista olivat 40–50 minuutin luokkaa.

IMG_4466

Priority passien lisäksi käytimme puistosta automaateista saatavia Fast Pass -lippusia, joilla myös tietyissä tilanteissa pystyi ohittamaan jonoja.

Jos saimmekin nauttia lämpimästä säästä ja kauniista ilmasta alkumatkasta, puistopäivinä sää oli viileä ja sateinen. Toisaalta se avitti meitä jonotuksen suhteen, sillä ehkäpä jokunen kävijä jätti tulematta epävakaisen kelin vuoksi. Kiitin onneani, että olin pakannut legginsit mukaan, ilman niitä olisin ollut umpijäässä. Lapsille olin ymmärtänyt ottaa mukaan sen verran lämmintä, että he pärjäsivät mainiosti, tosin kahdet housut päällekkäin puettuina.

Puisto itse oli aika pieni, varsinkin valtavaan Disney Worldiin verrattuna. Toisaalta kaikki oli pienen kävelymatkan päässä, emmekä olisi paljon ihmeellisempää kaivanneetkaan. Lapsellekin puistossa katseltavaa on vaikka millä mitalla, mutta erityisesti sitä on aikuiselle (vähän sama asia kuin upeissa luonnon maisemissa, harva lapsi jaksaa kauan ihastella kauneutta, vaan keskittyy enemmän toimintaan). Me aikuiset olisimme voineet vaikka yhden päivän keskittyä pelkästään ihailuun.

IMG_4404

Ihania istutuksia on joka puolella.

IMG_4307

Pääkatu on kaunista katsottavaa, vaikka sisätiloissa myydään jos jonkinlaista tilpehööriä. Linna on täällä muuten ihan todella pieni verrattuna Orlandon vastaavaan. Eikä se ollut edes auki, vaan Helinän taikapöly siellä teki tehtäviään korjauksien muodossa.

IMG_4465

Käynti Toy Story -maahan hämärän tultua.

Taas kerran saimme todeta, että lapsemme ovat niin erilaisia sen suhteen, mikä heitä kiinnostaa. Vee on aina ollut herkkä miekkonen, eikä ole ollut varsinainen hurjapää koskaan. Linnanmäellä tosin viime kesänä hän uskaltautui viimein Pikajunaan, eikä sen jälkeen olisi muualle mennytkään. Disneylandin laitteet jäivät hänen osaltaan lukumäärältään aika vähäisiksi, koska suurimmassa osassa poika vieraili kerran kahden päivän aikana: It’s a Small World, jossa rauhassa katsellaan veneen kyydistä hahmoja, Tarzan’s Treehouse, eli puumaja, jossa ei tapahtunut mitään kiipeämisen lisäksi, Disneyland railroad, juna, joka puksuttaa puiston ympäri, Mickey’s PhilharMagic, 3D-esitys teatterissa, Mystic Manor, joka olikin niin jännä, että sieltä Vee halusi äkkiä pois, sekä Slinky Dog Spin, jossa ajetaan vaunuissa ympyrää, vähän niin kuin se lohikäärmevehje Linnanmäellä. Viimeisestä Vee piti kovasti, ja sinne hän halusikin monta kertaa uudelleen.

IMG_4315

3D-näytöksessä tyylikkäinä mukana koko perhe, myös kohta kolmevuotias hätätutti-sankarimme.

Ee taas olisi mennyt mihin tahansa. Pisimmät jonot puistossa molempina päivinä oli The Many Adventures of Winnie the Pooh -laitteessa, jossa piipahdin Ee:n ja Oo:n kanssa. Ee oli sitä mieltä, että tämä Nalle Puhin seikkailuista kertova laite oli tyhmin ikinä. (Olin salaa samaa mieltä hänen kanssaan.) Taas vertaan Linnanmäkeen, mutta jos sieltä valitsee KotKotin ilman, että pitää bongata mitään otuksia, niin ollaan aika lähellä. En ymmärrä, mikä siihen vetää ihmisiä. Muistan vierailleeni samaisessa “vetonaulassa” jo Floridassa, enkä ollut kovin vakuuttunut. Ee uskaltautui pienen houkuttelun jälkeen jopa Space Mountainiin, joka tässä puistossa oli muutettu HyperSpace Mountainiksi Star Wars -teemaan sopivaksi. Oli kuulemma sen verran jännä, että harkitsi niin pitkään toiste menoa, että se sitten jäi. Big Grizzly Gulch Mountain Runaway Cars -vuoristoradan pituusrajasta Ee jäi juuri ja juuri, joten sen takia piti vuodattaa jokunen kyynel. Vielä enemmän tuskaa aiheutti se, että Vee uskaltautui Jii:n mukaan laitteen kyytiin. Olimme netistä selvittäneet etukäteen junan lähtevän yhdessä vaiheessa takaperin. Se oli vielä ihan ok. Emme olleet selvästikään katsoneet videota tarpeeksi pitkälle, sillä loppuvaiheessa juna ampaisee aika kovaan vauhtiin nollista “pienen pamauksen” jälkeen. Hups. Vee ei suostunut enää uudelleen laitteen kyytiin, vaikka tosin naljaili Ee:lle siitä, ettei tämä pääse. Ja lisää itkua. “Miks Vee pääsee? Äää!” Toy Story Landin laskuvarjohyppylaite, eli eräänlainen pudotuslaite, oli kovasti Ee:n mieleen. Hänen eräs suosikkinsa oli myös Art of Animation, eli hahmotaiteilut, jossa opettajan johdolla hän pääsi harjoittelemaan sekä Minnin että Akun piirtämistä. Molemmista tuli tosi hyvät (toisesta pienen hermoromahduksen jälkeen).

IMG_4405 (kopio)

Kiinalaista Akua taiteilemassa.

IMG_4372

Laskuvarjo-pudotuslaitteen kyydissä tällä kertaa isä ja tytär.

Oo:lle ehdimme Disneylandista antaa laitteiden suhteen luultavasti elinikäiset traumat. Toivottavasti ei. Sen jälkeen, kun poika oli ollut mukana kerran It’s a Small Worldissa (tämä oli ok), Vee:n lempparissa Slinkyssä (Jii sai koko ajan rauhoitella) ja Mystic Manorissa (virhe!), ei ollut enää mitään tehtävissä. Toki, Nalle Puh meni hyvin – sinne tosin ei kukaan enää halunnut uudelleen. Eikä varmaan Oo:kaan. Siinä vaiheessa, kun Jii ja Vee lähtivät kohti “viimeistä laskua” eli Slinkyä, Ee halusi mennä karuselliin. Se oli ihanaa. Ee:lle. Hän sai alleen kauniin hevosen ja vilkutteli välillä minulle. Pari riviä taaempana pitelin raivosta huutavaa, potkivaa, sylkevää ja lyövää Oo:ta. Ja me sentään istuimme vain reen kyydissä, joka ei edes liikkunut… Lapsille ei tainnut tehdä kovin hyvää jokiristeilykään, jonka päätimme tehdä jonon lyhyyden vuoksi pimeällä. Englanninkielisessä jonossa ei ollut muita myöhään illalla, joten saimme yksityispaatin. “Opas” kiirehti kaiken läpi pikavauhtia ja pimeällä kaikki taisi olla aika jännää jälkikasvulle: saimme vakuutella, että eläimet eivät ole oikeita, tuli (pienet pyrot) on tehty vain esitystä varten samoin kuin veden kuohut. Ja kukaan ei ole ripustanut oikeita pääkalloja mihinkään, hullu heimo ei hyökkää joen penkereeltä laivan kyytiin ja lopussa oleva luola äänitehosteineen ei ole itse pahuus. Check – vanhempien väärin arvioima lasten sietokyky! Mulla kävi kyllä mielessä, että miksi “Magical day” -brändillä ja hyvän mielen puistolla ratsastava Disney valjastaa niin paljon pahuutta kokemuslaitteisiinsa? Pelkääkö järjestävä taho, että laitteet jämähtävät Nalle Puhin tasolle, eikä kukaan yli kolmevuotias halua siellä huvittua? Onko pahuus ainoa keino saada kutkuttavia kokemuksia vieraille?

IMG_4440

Paraati oli upea ja siitä pitivät kaikki. Tässä joku “otus” roikkuu joustavan köyden varassa pää alaspäin.

IMG_4430

Paraatin odottelemiseen käytetty aika taklattiin Mikki-vohvelivälipalalla. Toisessa korvassa on siirappia, toisessa suklaata. Ee:ltä meni osa paraatistakin ohi, kun hän oli niin keskittynyt nuolemaan viimeisetkin pisarat siirappipurkin pohjilta.

Yksi hienoja kokemuksia puistossa (taas aikuisille, ei niinkään meidän lapsillemme, jonkun toisen lapsi olisi varmasti ollut haltioissaan) oli Leijonakuningas-lyhytmusikaali. Jonotimme siihen hyvän aikaa, mutta vaiva palkittiin kohtuullisen hyvillä paikoilla. Oli huvittavaa nähdä, kun portit aukaistiin, miten massa lähti liikkeelle kuin päättömät kanat – aivan kuin ihmiset olisivat tapelleet maailman viimeisestä ruokapalasta. Oikeastaan kohtaus olisi voinut olla Leijonakuningas-elokuvan villiintyneestä puhvelilaumasta, jonka alle Mufasa tallautuu. Mikä naurettavinta, tila oli miltei pienen jäähallin kokoinen, joten paikat eivät ihan ensimmäisenä kesken loppuneet. Esitys itsessään oli vaikuttava. Olen nähnyt Lion Kingin Broadwaylla ja tämä oli lähestulkoon lyhytversio siitä. “Haluun pois.” “Joko tää loppuu?” “No loppukse nyt?” “Tää on ihan tyhmä.” “Mua pelottaa.” Jälkikasvun joka välin kommentointi vähän katkoi elämystä, mutta oli se silti hieno.

IMG_4418

Leijonakuninkaan loppusoinnut.

Huvittavinta oli huomata, että paikka, missä lapsemme parhaiten viihtyivät Hong Kongin Disneylandissa, oli Grizzly Gulch -maan sähköttömät leikkipaikat – käytännössä vesileikkejä. Yhdessä pumpattiin vesipyssymäisesti palkeella vastapuolelle suihkua, toisessa vedettiin köydestä katolta vettä tippumaan. Kolmas hauska oli äkkiarvaamatta purkautuva “kuuma lähde”, josta vesi suihkusi ilmaan ja vähän viereenkin. Lapset nauttivat näistä niin paljon, että olivat lopulta aivan märkiä. Aasialaiset lapset naureskelivat vuoron perään vettä väisteleville Vee:lle ja Ee:lle, ajattelivat varmaan, että hulluja nuo ulkomaalaiset, kun vapaaehtoisesti kylmällä säällä yrittävät kastella itseään.

IMG_4409 (kopio)

Suihkupaikan alla odottamassa, koska geysir purkautuu ja sitten juostaankin tuhatta ja sataa pakoon!

IMG_4328

Villin lännen pumppumiehenä.

IMG_4461

Yhteistyötä paikallisen pojan kanssa.

Disneylandin ihan paras anti olivat kuitenkin yllättäen eri hahmot: yhteiskuvia ehdittiin ottaa niin Hessun, Pluton, Tikun, Takun, Mikin, Minnin kuin Akunkin kanssa. Oo halasi pitkään Mikkiä – ei ikinä, kuuna kullan valkeana, olisi halannut, jos olisi tiennyt, että siellä pehmoisen puvun alla on joku pienikokoinen aasialainen nainen. Mikin kanssa Oo ihmetteli myös ohi kulkevaa junaa. Ee pääsi poseeraamaan ujona Minnin kanssa parinkymmenen minuutin pitkän odotuksen jälkeen. Vee oli erittäin iloinen yhteiskuvista hahmojen kanssa, mistä olin itse tosi yllättynyt. Hymyilevä poika käsi kunkin hahmon selän takana kuvia ottaessa oli sydäntä lämmittävä näky siihen oletukseeni verrattuna, jossa herra tärkeä ei olisi suostunut kuvaan, olisi nakellut niskojaan ja todennut: “Lapsellista!” Sen sijaan korviin asti ulottuva hymy ja kommentti: “Äiti, Aku oli niin ihanan pehmeä!” sulatti sydämeni! Ja samalla muistutti, että ennakkoluulot kannattaa heittää romukoppaan, omatkin lapset saattavat joskus yllättää vanhempansa.

IMG_4382

Vain pienen pojan pehkoa hiukan näkyy, kun pääsee Mikin rutistukseen. Nämä olivat niitä taianomaisia hetkiä, mitä Disney lupaa asiakkailleen.

IMG_4452 kopio

Minnin kainalossa. Vaikka olikin ihanaa, myös selvästi vähän jännitti. Sen näkee “puputurva-asennosta”, eli kädet ovat rinnan päällä tuolla tavalla ja Ee ääntelee vikisemällä.

Monta toffeepopcornia, mikinmuotoista vohvelia, uskomattoman hienoa yksityiskohtaa (Disneyn puistot ovat niitä täynnä!) ja hauskaa kokemusta rikkaampina olemme Jii:n kanssa todenneet, että Disneyt on meidän perheemme osalta disneilty hetkeksi. Ehkäpä siinä vaiheessa, kun lapset vähän kasvavat, ja lähtevät mieluummin huvipuistoon kuin jäisivät katselemaan hotellihuoneen telkkarista vanhoja Disneyn piirrettyjä, olemme valmiita uuteen seikkailuun.

IMG_4468

Heippa, Disney! Harmi, että et enää tarjoile illan päätteksi ilotulituksia.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s