Xiang Gang (osa 1)

Ei pitäisi koskaan luulla asioita. Niinhän sitä luulisi, että Hong Kong on kiinaksi, no, Hong Kong. Ei ole. Se on Xiang gang. Olemme siis täällä Aasian pankkikeskuksessa uuden vuoden visiitillä.

Hong Kong koostuu muutamasta pikkusaaresta, Hong Kongin pääsaaresta, Kowloonin niemestä sekä “uusista alueista”, jotka ulottuvat Kiinan rajalle saakka. 75 % alueesta on rakentamatonta maata vuoristoisen maaston takia. Yleisilme onkin varsin vihreä, sillä jyrkät rinteet ovat kasvillisuuden peitossa. Ilmasto on subtrooppinen, minkä ansiosta täällä parina päivänä saimme nauttia ihanista mekkokeleistä.

Hong Kong on Kiinan alaisuuten kuuluva erityishallintoalue. Kaupunki on kauan saanut brittivaikutteita, sillä ensimmäisen oopiumsodan yhteydessä 1841 Iso-Britannia miehitti Kiinalta Hong Kongin saaren. Tätä ennen paikka on ollut varsin mitäänsanomaton, eikä havaintoja merkittävästä asutuksesta ollut. Toisen maailmansodan aikana kaupunki joutui muutamaksi vuodeksi japanilaisten miehittämäksi, kunnes Britannia jälleen vapautti kaupungin. Kommunismin astuttua voimaan Kiinassa tuhannet ja jälleen tuhannet ihmiset pakenivat Hong Kongin puolelle. Vuonna 1997 alue siirtyi pitkällisten neuvottelujen tuloksena Kiinalle. Nykyinen erityishallintoalueen sopimus antaa paikalle valtuudet täyteen autonomiaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lukuun ottamatta. Hong Kongilla on myös oma perustuslakinsa. Silti paikka vaikuttaa tietyiltä osin melko kiinalaiselta, ja taksinkuljettajamme sanoikin asioiden muuttuneen “vallanvaihdon” myötä huomattavasti.

Ihmiset osaavat täällä selvästi paremmin englantia, mutta virallinen kiinan kieli on kantoninkiina. Merkistö on hyvin samantapainen kuin mandariinissa, tosin perinteisillä merkeillä (mandariinissa merkit on yksinkertaistettu). Siltikään kaikki merkit eivät ole yhteisiä. Suulliset kielet ovat niin kaukana toisistaan, että puhujat eivät ymmärrä toisiaan: ero on ennemminkin yhtä iso kuin saksalla ja englannilla verrattuna esimerkiksi ruotsin ja norjan eroihin. Minäkin kuitenkin pystyn tiettyjä kirjoitettuja merkkejä erottamaan ja ymmärtämään.

Mutta se taustasta. Saavuimme tänne iltapäivällä. Lähdimme Shanghaissa entiseltä kansainväliseltä kentältä, Hongqiaolta, jonne pääsimme suoraan ilman vaihtoa metrolla kotoamme. Uuden vuoden ruuhkat olivat selvästi helpottaneet, sillä kentällä oli (kiinalaiseksi paikaksi) hirmu vähän ihmisiä. Oo on jo pitkään suunnitellut lentomatkaansa: “Oo menee lenkonakoneeseen! Kisu tulee mukaan. Äiti tulee, isi tulee, Vee tulee, Ee tulee. Ja Oo tulee! Sitte Oo syä luakaa ja sitte Oo syä mehua. Sitte Oo kattoo Mikkiä!” Suunnitelma toteutui: lentokoneessa sai hyvät pastat ja omenamehut sekä jälkiruoaksi jäätelöä (Cathay Pacificin Häagen-Dazsit tekevät aina kauppansa). Sitten pystyikin jo vaihtamaan vapaalle ja tuijottamaan Mikki Hiiren kerhotaloa. On ihmeellistä, miten reilun parin tunnin lentomatka tuntui uskomattoman lyhyelle siihen nähden, mitä viime aikoina olemme lentäneet.

Lentokentältä hyppäsimme taksiin. Naureskelimme, miten kamalilta rötisköiltä näin varakkaan kaupungin taksit näyttivät – kyydin saimme yhdellä kaikkialla näkyvistä Toyota Crowneista, jotka kaikki tuntuivat olevan peräisin 90-luvulta.

img_20180219_170847660678258.jpg

Taksinrotisko.

Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa, josta oli lyhyt kävelymatka kaikkialle. Poppoomme koosta johtuen huoneemme oli kahden queen size -parisängyn kokoinen, ja tähän vahvuuteen lisättiin vielä yksi pinnasänky. Eräs ehdottoman hyvä kapistus oli hotellin tarjoama älypuhelin, jossa oli 4G: verkko toimi moitteetta kaikkialla, ja saimmepa luurin ja YouTuben avustuksella lyhennettyä lasten henkistä jonotusaikaakin joissain paikoissa hiukkasen.

IMG_3962

Jononlyhentäjä, eli hotellin puhelin.

Ensimmäiselle illalle emme olleet paljoa suunnitelleet: kävimme hotellilla ruokailemassa sekä katsomassa rannan tuntumassa kaupungin iltavalaistusta. Jälkimmäiseen liittyi myös valoshow, jota varten löysimme hyvät istumapaikat oltuamme ajoissa liikkeellä. Itse show oli mielestämme tosi pliisu, koko ajan odotimme, että koska se oikein kunnolla alkaa, kun se sitten olikin jo loppu. Hong Kongin puolen pilvenpiirtäjät tosin tarjosivat itsessään jo paljon katsomista, samoin ohi seilaavat laivat ja dzonkit punavalaistuine purjeineen.

IMG_3905

Hong Kongin saaren näkymiä Kowloonin puolelta tutkittuina.

Aamulla olimme varhain liikkeellä. Olimme päättäneet valloittaa Victoria Peakin (The Peak), joka on Hong Kongin saaren puolella oleva 552-metrinen vuori. Usea taho oli kehunut vuorelle johtavaa raitiotietä, joka on ollut yhtäjaksoisesti toiminnassa jo yli 120 vuotta. Eihän se nyt toiminnallisesti sen ihmeellisempi ollut kuin Italiassa sijaitsevat funicolaret, mutta lapset olivat siitä aivan innoissaan. Jos olisimme olleet täällä kaksin, olisimme varmaankin yrittäneet tallustella huipulle. Jii oli ottanut selvää, että aikainen vierailija selviää vähemmällä jonotuksella, joten olimme aamupalan, muiden valmistelujen, metromatkan ja pienen kävelyn jälkeen vähän yhdeksän jälkeen perillä. Saimme silti jonottaa noin 40 minuuttia. Olimme silti ajoissa, sillä vain hetken meidän jälkeemme jono oli kasvanut jo reilusti yli tunnin mittaiseksi. Lasten kanssa 20 minuutin ajansäästö jonossa tuntuu kullanarvoiselta.

IMG_3967

Täällä osataan varautua pitkiin jonoihin: tien toiselta puolelta ei kuka tahansa pääse tähän viimeisen pätkän hännille, vaan jokaisella pitää olla oma “passi”, jonka sai edellisestä jonosta. 

IMG_3968

Seuraavan kyytiin päästään jo.

IMG_3987

Näkymiä Peak Tramista.

 

Maisemat olivat kieltämättä hienot. Ilmanlaatu oli onneksi hyvä, samoin näkyvyys ja vielä lämpökin helli meitä, joten olosuhteet olivat hienot. Näköalatasanteelta näki joka suuntaan, tosin omat katseluni jäivät melko lyhyeen, kun meidän menopäällä ollut Oo:mme kaipasi perässäjuoksijaa. Pienen hetken vietimme vielä kävellen ja ihmetellen huipulla. Heitimme burgerit huiviin ja köröttelimme takaisin alas – Vee oli innoissaan, kun saimme huippupaikat, joilta hän sai kuvata paluuta videolle.

IMG_3992

Victoria Peakilta avautuu näkymä lähemmäs Hong Kongiin, mutta myös kauemmas Kowlooniin. Pieni sumu haittasi joka päivä näkyvyyttä, mutta tämä päivä oli selvästi paras.

Pyrähdimme ala-aseman vieressä Hong Kong Parkissa. Se olikin upea puisto! Lapset saivat purkaa energiaa leikkipuistossa, joka oli monessa eri tasossa. Myös varsinainen puistopuoli oli hieno. On sanottava, että täällä puistot säväyttävät eri tavalla kuin Shanghaissa – tosin tällä hetkellä vertailu on vähän epäreilu, kun kotosalla puissa ei ole edes lehtiä. Mutta julkiset leikkipuistot ainakin päihittävät mennen tullen Shanghain tarjonnan ja siitähän lapset ovatkin olleet todella innoissaan.

IMG_4033

Matkalla Hong Kong Parkiin.

IMG_4036

Yksi leikkipuiston monista tasoista.

IMG_4048

Lasten mielestä porrasvesiputous vasemmalla oli hurjan hauska. Sinne kun olisi päässyt kahlaamaan!

IMG_4058

“Kattokaa, kiipikonnii!”

 

Lounaan, metromatkan ja pienen hotellihuoneen välikoomailun (nuorimman päiväunien) jälkeen kävimme kahvilla helpoimmat kautta eräässä Jenkkilän ketjussa. Kahvin ja muffinsien jälkeen energiaa riitti taas uuteen puistoon: Kowloon park tarjosi kaikenlaista mukavaa puuhaa labyrintin, seikkailupuiston ja leikkipuiston muodossa. Hölmöin hetkeni koko lomalla sattui puistoreissun loputtua, kun luulin, että Oo:n reppu on varastettu kärryistä. Olin ihan varma, että olin sellaisen nähnyt jollain puistossa ja Vee sanoi samaa. Reppu oli lopulta jäänyt hotellihuoneeseemme – onneksi emme löytäneet samanlaista puistosta: olisihan se ollut jokseenkin noloa sanoa, että anteeksi, saanko katsoa reppuusi, onko siellä meidän poikamme vaippoja. Voi jukra.

IMG_4115

Pikku-ukko oli ripeä ja juoksi kovaa vauhtia karkuun!

IMG_4110

Kowloon Parkin leikkimökin kokoinen McDonalds oli kuvan arvoinen.

IMG_4141

“Äiti, mikä tämä o?” Niinpä, eipä meillä päin puut ihan tällä tavalla kasva.

 

Päivän kohokohta (aikuisten, ei niinkään lasten mielestä) oli ehdottomasti ravintolakeikka pyöreän pöydän ja hotpot-padan äärellä. Hotpot ainakin täällä päin tarkoittaa sitä, että on iso pata, jossa on liemi, ja siellä kypsennetään erilaisia raaka-aineita. Vähän niin kuin fondue. Ja mikä tästä illallisesta teki vielä paremman, oli se, että saimme viettää sen paikallisten kanssa. Jii:n työkaveri vaimoineen ja lapsineen opasti meidät paikallisten herkkujen saloihin. Pöytään oli katettu kaksi hotpot-pataa: aikuisille mausteinen (tulinen) ja lapsille lihaliemi. Kipposessa uitettiin kypsäksi possu- ja raputäytteisiä nyyttejä, udon-nuudeleita, tofu skiniä (miten tämänkin sitten suomentaa), maissintähkiä, ostereita (en ollutkaan ennen syönyt ja raakana en edelleenkään), paikallisia “siskonmakkaroita” eli rapumössöä ja mustekalamössöä palleroiksi veisteltyinä, paikallista lauantaimakkaraa, kiinalaista kalaa, erilaisia salaatintapaisia, montaa lajia sieniä, ja aivan uskomattoman mureaa naudanlihaa kuutioina ja suikaleina. Jokainen sai tehdä itselleen dippiliemen inkiväärihakkeluksesta, seesamitahnasta, chilistä sekä satay- ja soijakastikkeesta. Sepä tässä hauskinta oli, että emme ikinä olisi osanneet mennä sinne itse, sillä ulospäin se ei edes näyttänyt ravintolalta, mutta ruoka oli todella laadukasta ja paikka täynnä ihmisiä. Jii onkin joskus sanonut, että yksi ehdottoman hyvä puoli hänen työssään on se, että työkavereita, joita tavata, on ympäri maapalloa.

img_4184.jpg

Hotpot-kattaus. Kuva ei todellakaan tee oikeutta ruuan herkullisuudelle.

Aamusella pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti lomamme kaupunkiosuuden viimeistä etappia: Science Museumia. Jos lapsia ajatellaan, en ole koskaan ollut yhtä hienossa museossa. Turhaan eivät muut matkaajat ole paikkaa kehuneet! Meillä kävi vielä tuuri, sillä paikan päällä huomasimme sopivasti vierailijoiden pääsevän keskiviikkoisin sisään ilmaiseksi. Monenlaista ihmeellistä oli pienten käsien ja silmien tutkittavaksi: talonrakennusta, muunneltava kuularata, erilaisia peilejä, vauvan kohtuelämä ja syntymä, painovoiman vaikutusta ja sitten vielä koko aulatilan neljä kerrosta käsittävä valtavan suuri kuularata kaikkine toimintoineen. Viimeinen ei ollut koko ajan päällä, sillä turvallisuussyystä sen alapuoli pidettiin tyhjänä näytöksen ajan. Mutta siitä puhuttiin vielä pitkään museosta poistumisen jälkeenkin, erityisesti Vee, joka on jo useamman vuoden ajan erikoistunut erilaisiin toiminnallisiin ratoihin.

IMG_4210

Neiti Rakennusinsinööri oli pitkään lattian ja seinien kimpussa.

IMG_4230

Leikittelyä erilaisten peilien kanssa.

 

IMG_4226

Valtava kuularata useammassa kerroksessa oli lasten suosikki. Kuula on juuri ohittanut “patarummut” ja jatkaa matkaansa kohti vähän alempana sijaitsevaa kongia. Radassa oli siis ääniefektejä mukana.

Ensimmäinen osa matkastamme keskittyi kaupungin puolelle. Tästä jatkoimme tänään Hong Kongin Disneylandiin, mutta siitä pökäisen oman kirjoituksensa myöhemmin. Kaupungin osalta vaikutelma jäi jotenkin tosi sekavaksi. Korttelit olivat ahtaampia kuin kotosalla, ehkä osittain myös siksi, että talot ovat joka puolella tosi korkeita ja kadut mutkittelevat vähän sinne sun tänne. Maanantaina, kun saavuimme, oli paikallisilla kiinalaisen uuden vuoden viimeinen lomapäivä. Se varmasti omalta osaltaan herätti klaustrofobisia tunteita illan väenpaljoudessa. Tosin en nyt tiedä, helpottiko ihmisruuhka kovin paljon missään vaiheessa: lapsien käsistä en uskaltanut päästää irti kaupungilla liikkuessamme käytännössä missään, ja näin isolla sakilla väkisinkin jouduimme välillä jakaantumaan kahteen porukkaan, kun ihmisiä tuli, meni, kiilasi ja tunki. Ehkä on kuitenkin epäreilua verrata tilannetta kotimaisemiin, sillä emmehän sielläkään liiku keskikaupungilla – täällä majoitumme kuitenkin vilkkaalla paikalla.

IMG_3891

Ihmisiä odottamassa vihreää valoa. Kulkijoita on muuten paljon.

Mutta jos Shanghai onkin tasaistakin tasaisempaa, ei Hong Kong ole sitä alkuunkaan. Rattailla on suhteellisen helppo liikkua, jos toisinaan on valmis nostelemaan niitä portaissa, mutta mäkiä on joka paikassa, jos ei nyt sentään ihan satamassa kuitenkaan. En tiedä, vedänkö kotiin päin, vai mikä on, mutta moni on kehunut Hong Kongia unelmapaikaksi, ja oma kokemukseni ei läheskään ollut sellainen: tämä on vain astetta kansainvälisempi (ja ehkä kauniimpi) Shanghai. Vaikka en todellakaan valita, sillä meillä on ollut todella hauskaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli ihana paikka viettää lomaa, kun ymmärsimme olla haikailematta kuuta taivaalta ja toteuttaa asioita lasten ehdoilla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s