Kansankynttilä

Minustahan viime vuoden lopulla leivottiin Suomi-koulun johtokunnan jäsentä. Olin jo  valmistautumassa ensimmäiseen johtokunnan kokoukseen tammikuussa, kun sain puhelinsoiton, ja lupauduin siltä seisomalta opettajaksi. Ensimmäiseen opetuskertaan oli aikaa silloin noin viikko, olin kaikesta aivan pihalla, mutta sain kuin sainkin hyvän kokonaisuuden ensimmäiselle kerralle kasaan kaiken kiireen keskellä ja lapsetkin pitivät kovasti.

Ryhmäni koostuu (ainakin tällä hetkellä) kahdeksasta 4–5-vuotiaasta lapsesta. Taitotasoltaan oppilaat ovat todella erilaisessa asemassa. Ryhmään kuuluu lapsia, jotka ovat asuneet koko elämänsä Kiinassa. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat suomalaisia, se ei takaa, että kieliympäristö olisi ollut virikkeellinen. Joku taas on hiljattain muuttanut Suomesta, jolloin kielitaito on vähintääkin kohtalainen. Erään lapsen äidinkieli on ruotsi, mutta hän yrittää aina ensimmäisen aloittaa puhumisen englanniksi (koulukielenä on englanti). Yhden lapsen toinen vanhempi on kiinalainen, ja kotikielinä ovat lähinnä kiina ja englanti, hiukkasen hänkin osaa suomea. Muistan taannoin opetusharjoittelussa, kun yläkoulun matematiikan tunnilla sain palautetta siitä, että selostan liikaa ääneen tekemisiäni. Nyt siihen pitäisi pyrkiä uudelleen, jotta heikoimmat oppijat saisivat tukea kielitaitoonsa ja kasvatettua arkikielen sanastoaan.

Ja mikä kummallisinta, vaikka minulla on kotona pieniä lapsia, koen, ettei minulla ole harmainta hajua, mitä ja miten tämän ikäisille pitäisi opettaa. Oma viisivuotiaani osaa lukea ja kirjoittaa. Hän piirtää ja askartelee todella taitavasti. Pitää muistaa, että kaikki eivät ole samanlaisia. En jotenkin ole vieläkään kärryillä esimerkiksi siitä, minkälaisia askarteluja näille lapsille kannattaa teettää. Mutta kaipa tässä äkkiä pääsee jyvälle oman ryhmänsä lasten potentiaalista.

img_20180206_205814731473901.jpg

Viikonpäiväaskartelun kimpussa.

Harmillista kyllä, koulukertoja kevään aikana on vain seitsemän, joista viimeinen kerta on kevätjuhla. Siis kuusi kertaa opetusta, ja sitä on 9.30–12.15. Koulupäivään sisältyy lisäksi yksi 15 minuutin välitunti, periaatteessa puolen tunnin kirjastokäynti ja 15 minuutin evästauko. Vielä kun laskee siihen pienten lasten kanssa siirtymiin kuluvan ajan, ei aktiivista opetusaikaa ole kovinkaan paljon. Onneksi sisällöt ovat vielä aika kepoisia tämän ikäisillä. Mutta vaikka kyse on vanhemmista oppilaista, ei tunneilla ehditä käydä esimerkiksi kielioppia, vaan valitettavasti ne jäävät lapsen ja perheen oman aktiivisuuden varaan. Kuudessa kerrassa ei nimittäin pysty tekemään ihmeitä, ja Suomi-koulun oppimiseen tarjoama tuki osoittautuukin lähinnä siihen, että kommunikoidaan ja tehdään asioita yhdessä suomeksi sekä tarjotaan resursseja kotiin opiskella itsenäisesti lisää.

Nyt kevään toisella kerralla, eli menneenä lauantaina, oli aiheena Runebergin päivä. Meidän perheemme isommat lapset olivat omilla tunneillaan katsoneet Runebergista kertovan videon (Runeberg kahdessa minuutissa tai joku vastaava, on katsottavissa Yle:n sivuilta). Vee kertoi kotona aivan innoissaan, että tiedätkö äiti, Turku paloi! Sitä hän sitten ihmetteli ääneen päivän aikana moneen kertaan. Onpahan ainakin jotain jäänyt mieleen. Kaikki ryhmät saivat myös maisteltavakseen Runebergin torttuja. Minun ryhmässäni lapset saivat koristella valmiin torttupohjan (neliön mallinen tällä kertaa) tomusokerikuorrutteella ja vadelmahillolla. Se olikin melkoisen hauskaa puuhaa. Näissä puuhastelutuokioissa tosin kaipaisi apukäsiä, joita apuopettajan muodossa miltei kaikissa muissa luokissa on, mutta minä vakuutin kevään alussa pärjääväni itsekseni. Ja niinhän olen pärjännytkin, näitä touhutilanteita pikku sähellyksiä lukuun ottamatta kaikki on mennyt ihan nappiin.

img_20180206_205710641438134.jpg

Hilloa tortun päälle.

Vee:n luokalla oli tutustuttu Runebergin torttujen ohjeeseen (termeihin ja mittoihin) koristelun ja syömisen lisäksi. Kotiin saavuttuamme piti sitten alkaa heti leipoa omia torttuja. Niiden annettiin muhia ja maustua yön yli, valmiit tuotokset nautittiin “kirkkokahvilla” sunnuntaina. Olisikohan setä Ruuneperi arvannut, että näitä vielä joskus nautitaan Kiinassa asti.

img_20180204_1716401730755461.jpg

Runebergin torttuja.

Johan Ludvigin henkeen vielä loppukaneetti tämän tiistaipäivän tunnoista hyödyntäen Runebergin omaa tuotantoa vuodelta 1857:

Jag lyfter ögat mot himmelen
och knäpper hop mina händer
Till dig och Gud, som är barnens vän
min håg och tanke jag vänder

Glatt, ärat, prisa och tacka dig
och gärna vill jag dig göra
Jag vet det visst att du ser på mig
och ej försmår att mig höra

Tack för allt gott du mig ständigt ger
att känna, älska och äga!
Tack, gode Fader, för mycket mer
än jag kan nämna och säga

Så håll ut över mig än din hand
min Fader god utan like
och låt mig växa för livets land
som är ditt himmelska rike

 

2 thoughts on “Kansankynttilä

  1. Erään kaverini FB-feedistä poimin tämän helmen. Johan oli asian ytimessä jo reilu 150 vuotta sitten.
    Oi Herra, kaikki päällä maan
    loit lähimmäisiksemme,
    myös kieleltään ja uskoltaan
    niin vieraat toisillemme.
    Kun sinulta
    saa hoivansa
    myös kaukainen
    maa, kansa sen,
    niin ketään torju emme.
    Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. 1857. Virsi 431

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s