Lunta, kummallista lunta!

Pitkin viikkoa Shanghaissa on jännitetty, tuleeko tänne lunta. Ennusteissa oli sitä kovasti lupailtu, mutta koska lämpötila oli selvästi plussan puolella, emme olettaneet suuria kinoksia. Aamulla pyrytti. Jii kertaalleen jo peruutti lähtönsä töihin, mutta päätti kuitenkin lähteä, kun lumen tulo hieman hellitti. Eilen illalla saimme viestiä koululta, että tilannetta seurataan ja aikaisin aamulla tulee päätös, onko tänään koulua. Oli sitten kuitenkin. Näin pohjoismaalaisen näkökulmasta tuntuu todella hassulta, että pieni lumisade voi saada kaiken kaaokseen. Kunnes muistin – talvirenkaat! Eihän täällä kenelläkään ole sellaisia. Meillä piti olla illalla kiinan tunti, mutta opettajamme perui sen sään ja liukkauden takia (hän tosin ei kulje autolla). Jii:n työkaverit kertoivat, että edellisen kerran, kun täällä on “häiritsevästi” ollut lunta, on vuosi ollut 2008. Eli ei mikään ihan jokatalvinen juttu kaiketi. Päästin ayin kotiin ajoissa, jotta hän saisi ajaa valoisalla – en olisi itse halunnut tuohon keliin skootterilla ja ainakaan pimeässä. Hän oli erittäin kiitollinen eleestäni. Meidän komppaniamme puolestaan lähti puistoon nauttimaan tästä vähäisestä talvesta, mikä meille yhtäkkiä suotiin.

img_20180125_161856786367361.jpg

Touhukolmikko matkalla puistoon.

Oli siinä ihmettelemistä. Märkää lunta joka paikassa. Riittävästi kuitenkin, että lapset saivat lumiriemunsa. Ee kyseli valehtelematta parikymmentä kertaa päivän aikana, että joko siellä pystyy tekemään lumienkeleitä tai lumipalloja. Yhtä monta kertaa melkein vastasin, että eihän siellä ole edes lunta vielä maassa. Voi sitä riemua, kun päästiin touhuihin. Vee ja Ee kilpailivat siitä, kumpi saa enemmän osumia lumipalloilla puunrunkoon. Oo otti malli Vee:stä ja viuhtoi lumimöykkyjä kuvassa näkyvää kylttiä päin – motoriikan puute ja paksut hanskat vähän vaikeuttivat asiaa.

img_20180125_163321101354487.jpg

“Äiti! Jee! Kattokaa! Tulkaa!”

Niin kuin asiaan kuuluu, teimme kaupunkilaislumiukkoja. Aloitimme pikkiriikkisestä pupu-ukosta, kun lunta ei ollut vielä paljon. Ee halusi poseerata pupusen vieressä – ei mikään yllätys!

img_20180125_2038211131018369.jpg

Puputyttö ja -ukko.

Lunta satoi sakeasti, ja saimme aika äkkiä maan pinnalle sen verran peittävän kerroksen, että päätimme tehdä vähän isomman ukkelin. Minä tein alapallon ja keskivartalon, Vee pään. Lapset hakivat innoissaan ukolle silmiä, hiuksia ja raajoja (paitsi Oo, joka heitteli hanskojaan milloin mihinkin pusikkoon ja yritti tuon tuosta nauraen lähteä karkuun). Vee myös teki muutaman pallon niin, että taklasi ne ääniefektien säestäminä tuusannuuskaksi.

img_20180125_165046120409977.jpg

Tämä puistonvartija jäi paikoilleen, kun lähdimme.

Oli hauskaa seurata, miten paikalliset reagoivat säähän. Ayi lähtiessään ihmetteli, miten ihmeessä vapaaehtoisesti haluamme lähteä tuonne kylmään viimaan ja tuiskeeseen. Yritin selittää, että Suomessa lumi ei estä ulkoilua – päinvastoin. Puistossa oli ihmisiä kummastelemassa lunta. Nuoret ottivat tuiskussa kilpaa selfieitä. Useampi seurue otti kuvia meidän lumiotuksistamme. Pienet lapset tutkivat maan pintaa paljain käsin tai ohuissa sormikkaissa. Suurin osa ihmisistä kulki sateenvarjon kanssa (mikä ei toisaalta ollut varmaankaan yhtään hullumpaa, sillä kyllä siellä kastui varustautuneenakin puolessatoista tunnissa ihan kunnolla). Ihmiset nauroivat minulle ja jälkikasvulleni, kun puuhailimme kaikenlaista. Me hullut ulkomaalaiset!

Seuraavan päivän lisäys: Myöhään illalla koululta saapui SMS, joka ilmoitti koulun olevan peruttu tältä päivältä. Tiet ovat sulia, maassa on vähän lunta. Mutta vietetämme siis kotipäivää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s