Sunnuntaiaamua

Tuli kirkkoon mies ja lapsi… tai minä ja satoja aasialaisia. Vuorottelemme Jii:n kanssa suununtaiaamuisi kello 9 ja 11 tilaisuuksien välillä ilman lapsia, jotta jälkikasvumme ei tarvitse kielipuolina ajatella, että kirkossa käyminen on kurjaa ja että siellä pitää käydä vain velvollisuudesta – koska sitä se ei todellakaan ole! Joku voi nyt miettiä, miksi emme mene perheenä, mutta tämä ratkaisu juuri nyt on paras tälle porukalle. Kello yhdeksän kattaus on tulkattu myös kiinaksi. Yleensä varhain vähän virkumpi mieheni on ottanut aamuvuoron ja minä tuon vähän myöhemmän. Tänään minä menin yhdeksään. Oli upeaa laulaa yhdessä seurakunnan kanssa kiinaksi – samalla hyvää lausumisharjoitusta. Saarna oli samoin tulkattu kiinaksi, jolloin pääsin terästämään myös kuuntelutaitojani.

img_20180114_091612948409844.jpg

Koko seurakunta laulaa ylistystä kiinaksi Jumalalle.

img_20180114_0946291538674677.jpg

Pastori Daniel ja kiinankielinen tulkki.

Mehän siis käymme joka sunnuntai kirkossa, mitä Suomessa asuessamme emme todellakaan tehneet. Syitä oli pääasiallisesti kaksi: ensinnäkin tällä katraalla kirkossa käynti ei houkutellut, sillä lapsemme eivät todellakaan olleet sitä istu ja kuuntele -sorttia ja sopivaa lastenohjelmaa ei ollut tarjolla. Toiseksi emme löytäneet lähistöltä yhtään seurakuntaa tai yhteisöä, jossa olisimme tunteneet olevamme “kotonamme”.  Pidimme siksi kotonamme matalan kynnyksen perheraamista kerran kolmessa viikossa.

Nyt tilanne on toinen. Tiedättekö miksi? On upeaa käydä seurakunnassa, joka on elävä. Nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, lapsiperheitä, sinkkuja – ja heitä on paljon, kaikki tehdään yhdessä, opetus on purevaa ja käytännön elämää tukevaa, musiikki mainiota ja puitteistakaan ei tarvitse tinkiä (tällä nyt ei niin suurta merkitystä ole). Jokainen palvelee niillä lahjoillaan, joita kullakin on. Mutta mikä parasta, joka viikko tilaisuuden lopulla kysytään, onko paikalla joku, joka ei vielä tunne Jeesusta ja haluaa nyt ottaa hänet vastaan. Kertaakaan en ole poistunut paikalta, ettei joku olisi ilmaissut halukkuuttaan. Tänäänkin heitä oli kolme. Jokaiselle annetaan Raamattu ja he saavat keskustella tilaisuuden jälkeen jonkun kanssa. Minä itkin koko sen rukouksen ajan liikutuksesta, kun nämä kolme antoivat elämänsä Jumalalle. Niin kuin joskus sanoin, tiedän, että emme ole täällä pelkästään Jii:n työpaikan takia. Me olemme suuremmassa veneessä. Tällainen on seurakunta, josta olen aina haaveillut, mutta en ole koskaan aiemmin päässyt osalliseksi. Täällä olen kotona.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s