100 vuotta sinistä ja valkoista

img_20171205_194509992355724.jpg

Viisivuotiaamme oli itsenäisyyspäivän aattona tehnyt itse onnittelukortin. Lahja, jonka hän haluaa antaa, on parasta, mitä hänen mielestään voi ylipäätään voi kukaan saada – pupu.

Onnea, Suomi! Olet satavuotias. Se ei ole enää mikään vaippaikä, vaan ihan reilusti olet arvokkaan kypsässä iässä. Juhlistimme sinua tänä vuonna jo etukäteen, sillä Sauli ja Jenni ottavat veteraanit ja mekot vastaan meidän aikaamme keskiviikkona yöllä, ja sitä paitsi meidän puolisoiden yhteinen aikamme sinä iltana rajoittuu molempien kiinantuntien jälkeiseen totaaliväsymykseen. Meidän silmissämme olet jo täyttänyt sata. Anteeksi.

Lauantaina oli siis pitkään odotettu Suomi Finland 100 -juhla täällä Shanghain Fairmont Peace Hotelin kahdeksannen kerroksen upeassa juhlatilassa. Peace-hotelli on vuoden 1929 art deco -taideteos, joka sijaitsee Bundilla – eli aivan Shanghain joenrantapromenadin varrella. Juhla alkoi kello 18, mutta sitä ennen meilläkin tehtiin valmisteluja, eikä kaikki tietenkään mennyt aivan kerrasta putkeen.

Siitähän jo kirjoitin, että mekkoa teetin jonkin aikaa. Se oli hyvä. Laukku kuitenkin puuttui (tai yksi pikkuruinen musta oli, sinne vain ei olisi mahtunut mitään kännykän lisäksi), mutta lopulta pitkällisen etsinnän jälkeen löysin hyvän, ja mistä muualtakaan kuin Taobaosta. Korua mietin vasta viime tingassa, ja sekin varmaan oli pukukoodin vastainen (luulen, että oikeasti kaulassa ei tulisi olla korua, mutta ei siellä poliisikaan ovella ole kyttäämässä, kuka täyttää pukukoodin vaatimukset, itsepähän häpeäni kannan). Jii:n rusetin ostin joillakin reissuistani Lujiabang lu:lle. Mutta puvun kanssa kävi “klassiset”: viimeisenä iltana alettiin sovittaa ja ihmetellä. “Onko mulla edes mustaa pukua mukana? Mahtuuko se mun päälle? Onks mulla mitään tähän sopivia kenkiä mukana? Ei mulla oo edes pukupaitaa. Valkoinen paita saa nyt kelvata.” Oikeastihan olisi pitänyt olla frakki päällä, mutta kaikkeen ei pysty. Ehkä ensi vuonna, jos vaikka teettäisi täällä. Totesimme vaatekaapilla, että musta, “hautajaispuku”, oli jätetty Suomeen. Tällä kertaa siis mentiin vähän omilla sovellutuksilla. Mutta ihan juhlavina (ja sangen edustavina, jos voin sanoa) silti!

Aamulla olimme, kuten edellisessä postauksessa kerroin, Disney On Ice:ssa. Aikataulutus oli olennaista päivän aikana. Laskimme, että jos varaan kampaajan tunnin päähän näytöksen loppumisesta, ehdin hyvin. Hyppäsin matkalla metron kyydistä French Concessionin alueella ja lähikahvilan lounasta imitoiva kanawrap kädessäni kävelin syksyn lehtiä talloen Frank Provostille. Ranskalainen Monsieur Tärkeä, varmaankin joku puljun taiteellinen johtaja, jos sellaisia on kampaamoissa, pääsi luomisvimmaan tukkani ääressä. “Kahvia vai teetä?” Kiitos, teetä.

img_20171203_1759391189424488.jpg

Olisiko vähän tupeerattu?

Kihartamisen ja erittäin runsaan tupeeraamisen jälkeen paikalle pyydettiin pinnityttö. Niin, jonkunhan niitä pinnejä ja hengettömiä on valmiiksi avattava sekä ojennettava. Olin kertonut toiveistani, korkeaa päältä, sivuilta lättää, muuten vapaat kädet. Valmista! Kampauksesta tuli juuri sellainen kuin toivoin! Pisteet herra Provostin palkkalaiselle.

Kotona meikit naamalle, Jii paistoi popcorneja lapsille ja minä vaihdoin vaatteet. Vielä viimeiset kertaukset lasten kanssa: ayia totellaan aivan kuin äiti ja isää, kun on nukkumaanmenoaika, ei jäädä kohnaamaan kaikenlaista. Ee:n kunniatehtävä oli huolehtia Oo:n hammastahnan laittamisesta ja hampaiden pesusta. Muumipeikko ja pyrstötähti pyörimään, ja sitten vihdoin matkaan!

Tiellä oli melkoiset ruuhkat, mutta ehdimme onneksi ajoissa (melkein tasalta) perille. Juhlan virallinen osuus alkoi Suomen laululla ja Finlandia-hymnillä Shanghai Voices Int’l Choirin vokalisoimina. Airueet kantoivat Suomen lipun saliin samalla, kun kaikki lauloivat Maamme-laulun. Shanghain Suomen konsulikenraali ja pari muuta pitivät puheet ja yhdessä kohotimme maljan satavuotiaalle Suomelle. Lippu poistui, buffet aukesi ja tanssi alkoi Annika Eklundin säestyksellä. Virallinen ohjelma oli siis ohi ja rennompi osuus alkoi.

20171202_185001_resized1939811473.jpg

Siniristilippu saapuu. Korkeimmalla sitä kunnioittavat kännykät, tietysti! 😉

Juhlat olivat todella mukavat! Ruoka oli hyvää, tarjolla oli monenlaisia herkkuja, ja yksi ruokalaji oikein suomalaisittain karjalanpaistia. Tosin luulin tilaisuudessa istuttavan pöydissä, mutta todellisuudessa paikalla ei ollut edes tuoleja – olisihan pitänyt ajatella tarkemmin, että varmasti kyseessä on coctailtilaisuus. Mutta se, että tuoleja ei ollut kuin aulatiloissa ehkä viisi, otti koville koroissa! Olisin kaivannut välillä lepoa jaloilleni, vaikka kenkäni olivatkin mukavat.

img_20171202_2058471633765333.jpg

Jälkiruokia tarjolla.

Tiloissa oli melkoisen lämmin, joten oli mukava päästä välillä viileään syysilmaan vilvoittelemaan parvekkeelle. Näkymät eivät olleet hassummat Bundille! Tupakointi oli kielletty, mutta ei tarvitse näköjään olla kiinalaisia, ettei sitä lappua tietysti kauan noudatettu. Sikarit ja savukkeet sauhusivat kilpaa iltatuulessa. Alakerrassa oli erillinen röökipaikka, mutta ilmeisesti kahdeksan kerrosta oli mukavuudenhaluisille suomalaisille liikaa.

20171202_191359_resized453714475.jpg

Parvekkeen näkymät Bundille.

20171202_211908_resized1757004367.jpg

Menojalkaa vipattaa, kun Suomi-hitit raikaavat.

Juttuseuraa oli tarjolla koko ajan. Ihmeellisen paljon tunsin itsekin jo ihmisiä juhlissa ja tutustuin tietysti moniin uusiin kanssa-asujiin täällä. Jii jopa jutteli juhlissa kahden (vai peräti kolmen) lukiokaverinsa kanssa, Shanghai selvästi vetää keskisuomalaisia puoleensa. Ja maailma TODELLAKIN on pieni.

Juhlat muistuttivat jotenkin tosi paljon teekkariaikojeni vuosijuhlia – ihan juomista myöten, paitsi tällä kertaa niitä viettämässä oli keski-iältään keskimäärin opiskelija-ainesta 20 vuotta vanhempia ihmisiä. Tilaisuudessa oli avoin baari. Puna-, valko- ja kuohuviiniä, oluita ja siidereitä. Sekä suomalaista Finnspringin vettä! Eräät olivat tainneet unohtaa napata välillä vettä kitusiinsa, sillä ensimmäinen (keski-ikäinen mies) sammui jo ennen kuin poistuimme ulko-ovesta. Kaikille ei vapaasti virtaava juoma selvästikään sovi. Eikä tämä miekkonen ollut edes ainoa “huonossa hapessa” oleva juhlija. Itse join koko pitkän illan aikana kolme lasia kuohuviiniä, ja silti minulla oli hauskaa. (Toki ymmärrän edes etäisesti näitä humalaveikkoja, sillä olen joskus opiskeluaikana itsekin ollut pahemman luokan sieni ilman rajoja alkoholinkäytölleni.) Miksi pilata yönsä ja seuraava päivänsä, kun kaiken voi tehdä toisinkin? (En ole ilonpilaaja, sillä en ala saarnata tästä muille paikan päällä. Paitsi täällä! Joku roti! Mitäs tulet tänne lukemaan tätä!) Millaista itsensä johtamista on, kun päästää tilansa siihen pisteeseen, että pystyy kontrolloimaan ehkä kymmentä prosenttia käytöksestään? Ja kärsii siitä sitten myöhemmin?

Lähdimme vartin ennen pirskeiden loppumista, juuri kun vasta olin saanut oman tanssihanani raolleen, näin kuitenkin vältimme ruuhkat. Kotona odotti kolme nukkuvaa lasta, sohvalla torkkuva ayi ja siisti koti (odotimme pelkkää lastenhoitoa). Kampauskin oli niin hyvin tällätty, että säästin sen vielä seuraavalle päivälle (oikeasti en jaksanut pestä sitä, kun meikitkin oli puunattava). Vanhat ja väsyneet kiittävät tosi kivoista juhlista! Ensi vuonna uudelleen!

Satavuotisen itsenäisen Suomen kunniaksi haluan vielä laittaa tämän tähän loppuun (harmi, että en löytänyt siitä sitä sellaista karvat pystyyn -versiota, jollaista etsin). Kuulin laulun ensimmäisen kerran jo teininä, nyt se on minulle vieläkin ajankohtaisempi. Viimeinen säkeistö saa aina kyyneleet silmiini. Tämä on minun kansallislauluni.

 

LAULU SUOMELLE

Miksi Suomi olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on
Vaikka sammuis tähdet, älä pelkää
Jumala ei hylkää
Siihen luota vaan
Vesi virtaa alla routamaan
Vesi virtaa alla routamaan

Vielä kukkii koko tämä maa.
Vielä kiittää kansa Jumalaa.
Vielä veisaa västäräkki kerran
kunniaksi Herran
virren ihanan
Ja se laulaa lailla leijonan
Ja se laulaa lailla leijonan

Nouse salkoon, lippu valkoinen
Piirrä pilviin risti sininen
Se on kallein aarre isänmaamme,
merkki kuninkaamme,
liitto ikuinen
Nouse salkoon, toivo sydänten
Nouse salkoon, risti Jeesuksen

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s