Expatin henkisiä haasteita: parisuhde

Expectations-vs-Reality-Banner

Kuva: gringotree.com

Luin juuri artikkelin Cityweekendin viimeisimmästä lehdestä otsikolla “Coming undone – The unspoken toll living in Shanghai can take on your relationship”, vapaasti suomennettuna “Shanghain vaiettu parisuhdevero”, eli miten rankkaa expat-elämä kaupungissa voi olla parisuhteelle.

Voisi sanoa, että on olemassa sellainen termi, kuin “Shanghai love story”, Shanghain rakkaustarina. Siinä kaksi ihmistä löytää toki toisensa, mutta samalla särkyy paljon muuta – vähintäänkin yksi avioliitto ja yleensä myös vanhemmuussuhde. Ironisesti suurimpia sisäisiä kamppailuja paikallisten psykologien mukaan käyvät ne ihmiset, joilla ulospäin elämä näyttää hyvältä, eli työt ja tulot ovat maailman mittakaavassa huipulla. Tiedän itse yhden hiljattain eronneen tapauksen, jossa vaimo ja lapset muuttivat takaisin kotimaahan. Jokainen näistä eroista on surullinen, tapahtuu se sitten kotimaassa tai ulkomailla. Täällä siihen on vain suurempi todennäköisyys, ja kerron pian, miksi.

Expat-perheissä ongelmat alkavat siitä, että yleensä molemmat puolisot elävät sopeutumismoodilla, kumpikin erilaisellaan. Työssäkäyvä tekee pitkää päivää monella tapaa erilaisessa työympäristössä: henkinen kapasiteetti kuormittuu vieraalla kielellä päivät pitkät operoidessa ja erilaisen työkulttuurin huomioimisessa, kuormaa lisää myös se, että usein itse työtehtävätkin ovat oikeasti aika haastavia. Työhön kuuluu monenlaisia illanistujaisia ja usein työmatkoja. Syyllisyys siitä, että aika perheen kanssa jää vähiin, kalvaa mieltä. Oikeasti työssäkäyvä osapuoli tarvitsee todella paljon emotionaalista tukea kotiväeltä. Kotona oleva puoliso taas yrittää sopeutua uuteen identiteettiinsä haahuillen kodin ympäristössä virtuaalisessa yksinhuoltajan roolissaan ja etsien tarkoitusta itselleen jätettyään työnsä kotimaassa muuton takia. Jos taas molemmat puolisot ovat töissä, sopassa on kaksi samalla tavalla ylikuormittunutta henkilöä. Ajan kuluessa tilanne voi johtaa itsekkäisiin ajatuksiin ja halveksuntaan toista kohtaan. Ei ole mitenkään tavatonta, että kuvaan astuvat alkoholismi, edellistä väkevämmät aineet tai uskottomuus.

En tiedä, miten paljon muut parit käyvät läpi tunteitaan muuton hetkellä. Me ainakin yritämme puhua niistä, toisinaan jopa onnistuen. Annan kuitenkin yhden neuvon: jos parisuhteesi rakoilee, älä lähde ulkomaille. Sama juttu kuin se typerä ajatus vauvojen suhteen – ehkä tämä pienokainen korjaa meidän kurjan parisuhteemme taas ehjäksi – ei tasan korjaa! Vaikka expat-elämässä onkin paljon hyviä puolia, se tarjoilee runsaalla kädellä myös haasteita.

Sosiaalinen mediahan näyttää kaikista vain hyvät puolet. Sama pätee ekspatriaatteihin. Jutut ja kuvat shampanjabrunesseista, kampaaja- ja kynsistudiokäynneistä, ravintolaillallisista, golfkierroksista, hulppeista lomamatkoista – miten kaikilla muilla onkin elämä niin hyvin ja järjestyksessä? Moni yrittää viimeiseen saakka pitää fasadia yllä, kyllähän meillä on kaikki kunnossa! Täällä ihmiset saattavat elää surrealistisessa kuplassa: he asuvat asunnossa, joihin heillä itsellään ei olisi varaa, ja heidän lapsensa käyvät koulua, joiden maksuja normaalin, työssäkäyvän ihmisen palkka riitä, varsinkin, jos lapsia on useampia. Kulisseihin kätkeytyy kuitenkin riitoja, sortuneita unelmia, täyttymättömiä tarpeita ja tukahdutettuja tunteita. Myös ero kotimaan ystäviin ja sukulaisiin raastaa sydäntä.

Vaikka ihminen olisi ajatellut olevansa moraalisesti oikein toimiva, saattavat omat arvot joutua äkkiä romukoppaan tässä kaupungissa, jos niitä ei ole todella miettinyt ja asettanut itselleen rajoja (sama pätee elämään toki kaikkialla). Kulttuuriset erot siitä, mikä on hyväksyttävää, voi johtaa houkutukseen, samoin kuin se, että bisnestä tehdään kosteiden illallisten ja kauniisti ilmaistuna naisseuralaisten merkeissä. Hierontapaikkoja on joka kulmalla, eikä kaikissa paikoissa ole luvassa pelkkää niska-hartia-hierontaa. Ihmiset kertovat, että täällä huomaa tekevänsä asioita, joita ei kotona tekisi. Miksi? Suhteen pysyvyyteen auttaa myös se, että etsiytyy seuraan, joka arvostaa avioliittoa, ymmärtää täällä elämisen ongelmat ja tukee kiperissä tilanteissa. Minulla se on tällä hetkellä raamisporukkamme naiset, joiden edessä voin olla ajatuksiltani täysin avoin ja paljas.

Toistaiseksi minulle sopeutuminen tänne ei ole tuonut suurta shokkia. Epäilen sen johtuvan siitä, että olen viimeiset seitsemän vuotta ollut kotona lasten kanssa. Ympäristöni kotiäitinä on muuttunut, muu on pysynyt samana. Olen myös tietynlainen erakko, en tarvitse koko ajan ihmisiä, menoa ja meininkiä ympärilleni, vaikka toisinaan myös nautin niistä. Parisuhteeni on kunnossa, ainakin, jos mittarina on pienten lasten vanhempien parisuhteet. Tietenkin olisi ihanaa viettää kynttiläillallisia joka päivä, reissata kahdestaan romanttisissa kohteissa ja käydä harva se viikonloppu teatterissa, konsertissa tai näyttelyssä. Se nyt vain ei ole perheellisen, kolmen lapsen vanhemman jatkuvaa todellisuutta.

Tiedätkö muuten, mikä on todellinen parisuhteen liima? Mitä se on sinun mielestäsi? Jos minun pitäisi valita yksi ja ainoa sana, se on luottamus toiseen. Se, että puolisoni käydessä työmatkalla Bankokissa tiedän, että mitään, mikä loukkaa avioliittoamme, ei tapahdu. Se, että kosteiden illanistujaisten aikana puolisoni tietää rajansa alkoholin suhteen. Se, ettei mieheni katso pornoa tai käy tissibaareissa katselemassa muita naisia. Se, että vältämme vastakkaisen sukupuolen kahdenkeskistä seuraa vapaa-ajalla, ihan vain varmuuden vuoksi. Jos joku pitäisikin osaa näistä naurettavina, me pidämme niitä varotoimenpiteinä, jotta voimme elää todeksi satujen loppusanat “ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”. Ja viimeisimpänä, ehkä tärkeimpänä se, että vastaamme teoistamme kaikkivaltiaalle ja -näkevälle Jumalalle. Ei, ei se, että uskoo Jumalaan, takaa vielä yksittäisen ihmisen käyttäytymistä, jokainen voi langeta ja rikkoa puolisonsa ja Jumalan sydämen eri tavoin pieniksi pirstaleiksi, mutta elävä usko auttaa asiassa paljon, trust me! Vaikka arki painaa, vaikka kaikki ei tapahdu niin kuin toivoisin, olen silti uskomattoman kiitollinen Jumalalle tästä kultakimpaleesta, jonka hän on minulle aviopuolisoksi antanut, puutteineen ja vajavaisuuksineen. Mikä on sinun perustasi parisuhteelle?

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s