Valmis mekko

Iltapuku Suomen satavuotisjuhliin on nyt valmis. Vaikka kyllä sitä sitten hierottiinkin! Ensimmäisestä käynnistäni kangasmarkkinoilla kirjoitinkin muutama postaus takaperin. Sen jälkeen mekkoa korjattiin kaksi kertaa: ensin olkapäiltä vähän löysää pois, sitten selän pituudesta. Lopputulos on tässä, eli neljännellä kerralla sain kuin sainkin mekkoni mukaan. Kuva on jo alkujaan tärähtänyt, mutta kyllä siitä sen verran selvää saa kuin tarve on. Ei hassumpaa työtä, vai mitä?

Talvi on tulossa, sen näkee myös räätälimarkkinoiden mallikappaleista.

Tämä paikka on oikeasti näkemisen arvoinen, vaikkei edes mitään teettäisi. Markkinoilla voi sitten tietysti myös käydä kokeilemassa onneaan: saattaa saada jotain aivan mahtavaa, tai joutuu pettymään. Alakulolta välttyäkseen esityö kannattaa tehdä hyvin. Eli tutkia paikan päällä, kenellä on hyvää jälkeä. Näkyykö muita asiakkaita. Kysellä materiaaleja, hintoja. Käydä vastaavassa toisessa paikassa ja kysyä samat asiat. Minulla niinkin hölmö (tai tärkeä) asia, kuin kemia räätälin kanssa, vaikuttaa todella paljon. Alla olevassa kuvassa näkyvä liike on erikoistunut pukuihin ja takkeihin, kuten jo silmilläänkin saattaa nähdä. Ystäväni Sanna teetti siellä inspiraatiokuvansa avulla aivan upean villakangastakin. Työn laatu oli viimeisen päälle hyvää ja materiaalit laadukkaita, ja Sannan mies onkin teettänyt tässä paikassa pukunsa, takkinsa ja kauluspaitansa jo useiden vuosien ajan. Toisten kokemukset ovat siis myös kullanarvoisia oikeaa “koppia” valitessa. (Toiset liikkeet ovat oikeastikin pieniä koppeja.)

 

Täältä voit saada puvun toivomillasi yksityiskohdilla ja asiantuntijan kokemuksella ryyditettynä.

Ei jäänyt minun kokemukseni räätälimarkkinoista yhteen pukuun, pakkohan se on myöntää. Olemme lähdössä jouluksi lämpimään ja Jii:n rakkaat, likipitäen ainoat shortsit ovat ruokottoman huonossa kunnossa, ovathan ne jo vuosikertatavaraa. Kävin siis kopioituttamassa ne (työn jälki edelleen epäselvä, koska saan ne vasta maanantaina). Ensimmäisellä kopilla tutkin kankaita, mutta en löytänyt mielestäni sopivaa. Myyjän kanssa väännettiin hinnan ja yksityiskohtien kanssa pitkään kättä: halusin sisätaskuihin parempilaatuista kangasta,  niihin pitävämmät tikkaukset, pitää takataskut sellaisinaan, käänteisiin toista kangasta. Mies vaikutti luihulta. Sanoin jääväni miettimään asiaa. Päädyin lopulta toiseen paikkaan, jossa räätäli lupasi halvemman hinnan ja paremmat ehdot. Kuvassa alla on tulevien pöksyjen projektia, niistä tulee nyt “maanläheisesti” punaiset. Harmi, että myyjällä ei ollut mustia nappeja tai niittejä (siis niitä pyöreitä, mitä farkuissakin on), joten jostain piti joustaa.

 

Tästä Jii:lle uudet kesävermeet!

Eikä tässä vielä kaikki. Minäkin tarvitsen  jotain kivaa kuuman kelin alaosaa (ja ihan oikeasti tarvitsen, muuton yhteydessä hävitin melkein kaikki kamalat ja vanhat hellevaatteeni). Päädyin tällaiseen (kuva alla) hamoseen. Alakangas on erikseen pakasta toiselta myyjältä ostettu silkki, päälikangas tuollaista sifongin tapaista (mikä sen tekninen nimi sitten onkaan). Vähän enemmän vanhaan roosaan sävyttyvä kuin kuvan värimaailma, mutta samaa olemusta haetaan. Tämän teetätin vielä kolmannessa kopissa,  jossa selvästi painotus oli enemmän naistenvaatteissa ja mekkopuolella. Tämänkin kohtalo selviää maanantaina. Elän mielenkiintoista aikaa. Heh.

screenshot_20171122-120011809543043.png

Vaatetta kuumalle, tämä on inspiraatiokuva.

Miltei ostin samasta paikasta myös iltalaukun, mutta onneksi en sortunut siihen. Taobao (nettikauppa, josta saa käytännössä kaikkea, jos vain osaa etsiä kiinalaisilla harakanvarpailla) tarjosi nimittäin ihan samoja laukkuja huokeampaan hintaan. En tosin tilannut lopulta samanlaista kuin olin aiemmin ajatellut. Odottelen senkin saapumista, toivottavasti ehtii paikalle ennen juhlia. Minulla on yksi perusveska varalla, mutta se on niin onnettoman pieni, että kännykän lisäksi sinne ei sitten mahdukaan enää mitään. Tosi näppärä laukku, tiedän.

Teettämisistä tuli mieleeni. Kerroinko siitä, että vein tauluja kehystettäväksi? Ehkä. Tai sitten en. Joka tapauksessa ne ovat nyt olleet minulla jo pidemmän aikaa. Jokainen kehys oli tosi kiva ja sopi kuvaan hienosti. Kaksi ylintä ovat omaa tuotantoani (en ole mikään tuottelias tekijä, vasen on tehty viime talvena ja oikea vuonna 2010). Alla on meidän hääkuvamme reilun yhdeksän vuoden takaa sekä iki-ihanat Jii:n jo edesmenneen mummon tekemät paperinuket, jotka ovat kaapin perukoilla odottaneet tätä hetkeä useita vuosia. Ne ovat niin ihania, että jo ne saadessani päätin, että niistä on saatava taulu. Mummo oli kansakoulun opettaja, joten ajattelin, että lapset voisivat olla rivissä, aivan kuin koulun pihalla opettajan pyynnöstä. Järjestelin ne liikkeessä tällä tavalla ja kehystäjä otti niistä kuvan malliksi – hyvin ovat lapsoset ymmärtäneet ottaa toisiaan kädestä kiinni. Harmi, että yhdeltä keskimmäiseltä tytöltä puuttuu jalka, mutta tällaista sattuu vuosikymmenten kuluessa.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s