“Niitä” päiviä

 

Marko Kämäräinen voi tänään alustaa asiani. Luulen, että pienten lasten vanhemmat voivat ainakin toisinaan samaistua tähän stand-up-pätkään.

Tältä päivältä osaan luetella aika monta asiaa, jotka kuulunevat “niitä päiviä”-kategoriaan. Haluan jakaessani niistä pari kerätä säälipisteitä tai edes muutaman ymmärtävän nyökytyksen.

Koko päivän satoi, tai vähintään tihkutti. Saimme aamulla odotettuja vieraita, kun Ee:n leikkikaveri Ii tuli kylään äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Tytöt ehtivät kiivetä yläsänkyyn leikkimään, kun saman tien Ii-raukka oli pudonnut sieltä. Kolme varttia yritimme rauhoitella itkevää tyttöä, ja pohdimme, pitääkö lähteä sairaalaan. Lopulta lukiessani Puppe-kirjaa itku laantui äidin sylissä, mutta Ii:n äiti halusi käydä silti vastaanotolla näytillä varmistamassa, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa. Onneksi tällä kertaa selvittiin pelkillä ruhjeilla ja itkulla, eikä sen pahempaa tapahtunut! (Näin sateella tosin autoakin sai odotella miltei tunnin, ruuhkat ovat tavanomaisempaa pahempia märällä säällä.) Toivottavasti seuraavalla kerralla kukaan ei telo itseään.

Kävin kaupassa, kun huomasin, että meiltä puuttuu muutamia ruoka-aineita. Kastuin tietysti. Taksia on turha yrittää saada tällä säällä, varsinkin, jos haluaa liikkua vähänkään ripeämmin.

Oo käy yleensä aina potalla pissalla. Toimituksen jälkeen hän ehti napata pottansa ennen minua (“Oo iste!”), yritti tyhjentää sen pönttöön, mutta koko nestemäärä valui lattialle. Ayi ei ollut enää töissä, joten en voinut nakittaa tätä ihastuttavaa siivousurakkaa hänelle.

Rakensimme Ee:n kanssa päivän mittaan yhden valtavan Legon alusta asti. Rakentaminen on tietysti työlästä, kun jokainen pala pitää etsiä toisten joukosta. Vihdoin illalla huvipuisto oli valmis, ja Ee pääsi leikkimään sillä ruokapöydälle. Olin toisessa huoneessa, Ee meni käymään omassaan, ja pojat nahistelivat olohuoneessa. Vee oli rakentanut hienon ampumaradan Nerf-aseillaan leikittäväksi. Oo oli kuskannut Ee:n legot sillä välin sohvalle. Vee suuttui jostain Oo:lle ja paiskasi tahallaan yhden ison aseensa SUORAAN legorakennelmiin. Legot levisivät tuhannen pirstaleiksi pitkin olohuonetta. Voin paljastaa, että en onnistunut pitämään malttiani. Suoraan sanottuna raivosin niin, että se kuului varmasti toiselle puolelle puistoa. Onneksi ymmärrän pyytää anteeksi. (Ja ihan niin kuin ihmiset olisivat pohjimmiltaan hyviä, kattia kanssa.)

Olin luvannut viedä lapset tänään (terveellisesti) Mäkkärin syömään, kun isi on työillallisella. Peruin puheeni edellisen tapahtuman jäljiltä – olimme itse asiassa jo tekemässä lähtöä, kun legokatastrofi iski. Tein sitten pikaisesti uunissa paahtoleivistä “pizzaa”. Kaikenlaista häsäystä joka suunnassa, ja niinhän nekin sinne sitten paloivat. Onneksi niistä oli jotain pelastettavissa ja olin alun perinkin laittanut vähän ylimääräistä.

Nyt, kun kirjoitin tätä, keittiöstä kuului kahden nuoremman kikatusta. Kävin katsomassa. Niitä palaneita reunojen murusia oli levitetty ympäriinsä.

img_20171116_1946541248445976.jpg

Joku, jolla ei ole lapsia, toteaisi tähän varmaan, että niitähän on vaan tosi vähän, äkkiähän ne saa imurilla pois. No niin kai! Aina iloisesti muistelen erästä Jii:n huoltovuoron popcorn-uinnin tapausta: kun tulin kotiin, niin mies juo viskiä (Jii ei juo humaltuakseen) ja istuu lattialla keittiön nurkassa. Vähän sama fiilis. En mä tiedä. Äkkiä lapset nukkumaan ja otan glögiä ja pipareita. Ja vähän suklaata. “Ne on vaan hetken pieniä.” Uskoisko tuota.

Post Scriptum / puolitoista tuntia myöhemmin. Lapset pedissä. Glögiä. Pipareita. Ja vähän suklaata. Jos osasin alussa luetella monta asiaa, jotka tänään eivät menneet putkeen, osaan luetella myös illalta pari, jotka palauttivat edes rippeet hyvästä mielestä. Vee ehdotti, että hän hakee imurin, ja imuroi sitten keittiön lattian. Sen jälkeen Vee siivosi kaikki jälkensä olohuoneesta ja omasta huoneestaan, sekä vaihtoi yövaatteet päällensä ja pesi hampaansa. Ee taas kaikessa hiljaisuudessa korjasi suurimman osan rikki menneestä legostaan, siivosi huoneensa ja vaihtoi yöpaidan. Oo kävi pissalla ja jäi nätisti nukkumaan iltarutiinien jälkeen.

Sitä paitsi huomenna on ihana raamis: mahtavat naiset, hyvää seuraa, rauhoittumista, latautumista, ylistämistä, keskusteluja, Raamattua ja lopuksi vielä syntymäpäiväkakkua sekä maistuvaa ruokaa. Kyllä täältä taas noustaan.

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s