Korttelikävelyä kolttuostosten jälkimainingeissa

Suomi täyttää sata vuotta (ihan kuin kukaan ei olisi jo huomannut asiaa). Juhlallisuuksia on ollut vaikka minkälaisia pitkin vuotta ja tietysti kaikki huipentuu itsenäisyyspäivään. Shanghaissa suomalaisyhteisö aikoo juhlia edellisenä viikonloppuna perinteiseen tapaan hyvinkin koreasti (white tie), joten eilen lähdin teettämään itselleni iltapukua. Enpä ole sellaista päälläni pitänytkään TKK-aikojen vuosijuhlahumujen jälkeen. Ystäväni vinkkaamana suunnistin Lujiabang lu:lle South Bund Soft Spinning Material Marketille, mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa materiaali- ja räätälimarkkinoita. Pieniä koppeja vieri vieressä täynnä pukuja, paitoja, juhla-asuja, arkivaatteita, takkeja, kankaita ja tykötarpeita kolmessa kerroksessa. Kiertelin ensin joka nurkan tutkien materiaaleja ja työjälkeä. Selvästi iltapukuihin erikoistunut liike ja sen artikkelit miellyttivät minua, joten lähdin Pinterestistä napatun kuvan perusteella neuvottelemaan hinnasta.

screenshot_20171031-105315526169378.png

Teetettävä pukumalli, jossa kankaan väri on ehkä aavistuksen enemmän petroolinsiniseen taittuva, tumma joka tapauksessa.

Olin ihan tyytyväinen tinkimääni hintaan, jonka pitkästä puvusta tulen maksamaan. Nainen, joka otti mittoja, vaikutti asiansa tietävältä – eri mittojen ottamisessa ei ainakaan säästelty! Minut vakuutti myös (ilmeinen morsius)seurue, joka oli tullut sovittamaan jo teetettyjä pukujaan, jotka olivat kauniita, ja asiakkaat selvästi tyytyväisiä. Olin myös napannut kotoa mukaani satiinijakun, jonka hihat ovat minulle liian pitkät, ja saan sen nyt kuntoon samalla vaivalla pikkurahalla. Vaihdoimme räätälin kanssa näppärästi yhteystietoja WeChatissa, joten sitä kautta lähetin hänelle kuvan haluamastani puvusta, ja voin samaa kanavaa pitkin sitten kymmenen päivän kuluttua kysäistä, onko kolttuni jo valmis – tällä hetkellä nimittäin on hieman jonoa.

Pitääpä muistaa ottaa kuva seuraavaksi myös sisältä, tällä kertaa tohinassa ainoa kuva markkinoista on ulkoa. Paikalle pääsee meiltä yhdellä metron vaihdolla ja parinsadan metrin kävelyllä. Ihan hauska paikka, taidan tulla toistekin teettämään vaatetta.

img_20171101_2230371901698699.jpg

South Bund Soft Spinning Material Market. Nimi on ainakin helppo muistaa, eikö.

Olin aika pikaisesti valmis. Ajattelin, että eihän tässä minnekään ole kiire, joten lähdin löntystelemään sokkona pitkin kaupungin katuja. Katumerkinnöissä olevat ilmansuunnat kuitenkin auttavat liikkumisessa vaikka karttaa ei hetkeen katsoisikaan. Oli hämmentävää, miten lähellä kaiken keskusta, Bundia, olinkaan, mutta silti ympäristö oli toisinaan kuin slummista. Kuvien kautta ehkä pääsee mukaan reittini tunnelmaan. Olen sen verran häveliäs, että ihan kaikkialla en kehdannut kuvia räpsiä, vaikka suoraan sanottuna mieli olisi tehnyt useassa paikassa.

img_20171101_223132435678183.jpg

Vähän matkaa käveltyäni näin kovin toisenlaiset kangasmarkkinat. Koko pikkukuja oli täynnä kangaspakkoja. Toisinaan vanha mummeli istui Singerinsä ääressä polkien samalla asiakkaalle vaikkapa verhoja.

img_20171101_2250121544653248.jpg

Heillä on mitä ilmeisemmin ravintola ja tässä valmistetaan sinne lounasta. En kuuna kullan valkeana kehtaisi näyttää tälle naiselle kuvaa Suomen kodin (tai edes Kiinan kodin) keittiöstämme.

img_20171101_2250461568619505.jpg

Pyykit on mukavinta ripustaa ulos, ettei koko koti ole kostea. (Eikä sinne varmaan edes mahtuisi.)

img_20171101_2252041705641167.jpg

Hedelmät tuovat ihanaa väriä ja piristystä muuten niin ankeaan katukuvaan.

img_20171101_225252315330579.jpg

Kävelin tämän kapean, korttelin mittaisen, kujan päästä päähän. Päiväsaikaan kulkiessani ja ystävällisiä ihmisiä tavatessani tämä oli ihan hauska juttu, mutta pimeään aikaan en tänne kulmille uskaltautuisi. (Vaikka mitään todellista uhkaa ei olisikaan.)

img_20171031_112426438168419.jpg

Jälleen jonkun moderni keittiö. Ja lounasta tulossa. Miten sitä itse kehtaakin ikinä valittaa enää koskaan mistään…

img_20171101_2258171092304935.jpg

Sedät pelaamassa mahjongia, eli kiinalaisittain maijiang-peliä. Pelinappulat ovat usein kiveä ja kamalan painavia, ja harvoin tätä kukaan huvikseen pelailee – aika usein mukana on rahaa. Tosin Kiinassa kaikki uhkapelaaminen on kielletty.

Kierrokseni jälkeen yritin vielä päästä lounaalle Xintiandiin,  alueelle, jossa on paljon kivoja ravintoloita. En päässyt. Puoluejohto sotki taas suunnitelmani, voihan nenä! Poliisit olivat sulkeneet tiet alueelle, sillä Xi Jinping & Co. kokoontuivat kuulemma jossain alueella, tai niin ainakin poliiseja kiinaksi haastatellut länsimaalainen minulle kysyttäessä asian ilmaisi. Ei sitten, tulen joskus toiste. Lähdin metrolla takaisin kotikulmille ja menin suosiolla Takashimayaan, viereiseen japanilaiseen tavarataloon, jossa on useampia ravintoloita. Ketju sai kelvata ja vietnamilaista pöperöä tarjoava Pho Real oli ihan nappivalinta. Kääryleet ja kanatäytteiset lätyt olivat oikein maittavia. Tänne pitää tulla uudelleen (tai tilata kotiin).

img_20171031_1245161001389299.jpg

Pho Realin nimikkorullat. Mmm.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s