Rihkamaa, naiset kaupungilla, elukoita & huvituksia ja ympäristökävelyä

Lomaviikko alkaa olla taputeltuna. Ensinnäkin haluan antaa raportin, että kuukakut eivät ole minun mieleeni. Voi olla, että meille sattui myös sellaiset kappaleet, joiden makumaailma ei muutenkaan hivele makunystyröitä, mutta kaiken kaikkiaan annoimme niille ihan reilun mahdollisuuden – kävimme jopa ostamassa tuoreita versioita Takashimayan ruokakaupan yhteyteen pystytetystä pikkuleipomosta. Ehkä nämä kuuluvat samaan sarjaan kuin tippaleivät: joka vuosi niitä tekee mieli, muttei kukaan lopulta jaksa syödä edes kokonaista. Ensi vuonna uusi yritys?

img_20171008_140437773546315.jpg

Pearl Marketin “Legoja”.

Kävimme eräänä iltana lasten kanssa pyörähtämässä Pearl Marketilla, joka on täynnä väärennöksille pyhitettyjä kojuja toistensa vieressä. Moni myyjä tuntui olevan lomalla, sillä usea välikkö oli peitetty lakanalla. Yllä olevassa kuvassa on hyvä tyylinäyte “Legoista”, joiden joukossa ei ollut yhtä ainoaa aitoa pakettia. Vee sai dollarin muotoisen spinnerin ja Ee lääkärilaukun tarvikkeineen. Kunnon krääsää. Itseäni ei kiinnosta tippaakaan ostaa halvalla feikkituotteita, niiden laadun kun tietää. Tutkin mielenkiinnosta naapurikopin “Hilfigerin” shortseja sillä välin, kun lapset ihmettelivät leluja: leikkaukset oli tehty kankaan loimen suuntaan nähden ihan miten sattuu ja puuvillaa, mitä niiden kuitenkin piti olla, ne eivät olleet nähneetkään.

Perjantaina oli vähän erilainen päivä, kun pääsin naisseurassa kaupungille. Teimme treffit täällä töissä olevan kaimani kanssa. Olimme sopineet menevämme aluksi museoon. Suunnitelmissa oli Shanghain museo, joka esittelee vanhoja kiinalaisia taide-esineitä. Museo sijaitsee People’s squaren, eli Kansanaukion, välittömässä läheisyydessä. Oikaisimme People’s parkin puiston läpi, jossa olikin meneillään perinteiset morsiusmarkkinat, Rénmín Gōngyuán Xiāngqīn Jiǎo, eli käännettynä “Kansanpuiston sokkotreffinurkkaus”. Aikuisten lasten vanhemmat ryhmittyvät käytävien reunamille promoamaan lapsiaan (useimmissa tapauksissa ilman näiden lupaa). En tiedä, minkä takia ilmoitukset kiinnitetään sateenvarjoihin, mutta joka tapauksessa niitä oli satoja, koko puiston käytävät verhoiltuina. Tärkeitä tietoja ovat ikä, pituus, työpaikka, palkka, koulutus, perhearvot, kiinalainen horoskooppimerkki ja luonne. Uskokaa tai älkää, mutta tässä modernissa kaupungissa vanhemmat edelleen sanelevat pitkälti lastensa puolisovalinnan. Tiedän eräänkin äidin sanoneen kiinalaiselle tyttärelleen, joka löysi “unelmiensa miehen”, että mies on niin ruma, että kannattaisi miettiä, miten rumia lapsia he tulevat saamaan. Nainen jätti miehen ja löysi lopulta toisen tilalle, jonka myös perhe hyväksyi. Tapailukulttuuria ei juurikaan ole, sillä yliopistoon asti vaatimukset (opiskelijan itsensä tai vanhempien ja suvun) ovat niin suuret, että nuoret panostavat kaiken vapaa-aikansa opiskeluun ja harrastuksiin. Kun kiinalainen aikanaan valmistuu, pitäisi silloin olla kuitenkin jo vähintään puoliso ja mieluiten myös perhe. Vielä kun tähän lisätään se, että moni kiinalainen nukkuu koko viikonlopun (tai vähintään toisen päivän) pois univelkojaan, ei mahdollisuuksia tavata puolisoa edes ole. Paitsi ehkä työpaikalla. Yhtälö on oikeasti aika kummallinen.

img_20171008_14022484710433.jpg
Morsianmarkkinoiden ilmoituksia.

 

img_20171008_140836335853110.jpg

People’s parkin sopukoissa.

Löysimme lopulta myös museon, johon aioimme mennä. Nähtyämme jonotilanteen totesimme, että pitää vähintään selvittää, kuinka kauan on odotettava. Huomasimme kyltin, joka kertoi eteläpuolen sisäänkäynniltä pääsevän Britanniasta lainatun kokoelman näyttelyyn. Ajattelimme, että mikäpä tuossa, katsastetaan, josko sillä puolella olisi lyhyempi jono. Toisella puolella ihmettelimme, kun “karsinoissa” olevan jonon päähän ei tuntunut mistään pääsevän. Eräs tyttö jonosta viittoi meille, että tulkaahan lähemmäksi – hän kertoi, että hän on ystävineen odottanut nyt kolme tuntia sisäänpääsyä ja ehkä vähintään tunti vielä menee. Eli kiitos ei.

img_20171008_1410171795729395.jpg

Shangain museon jonottajia.

Jatkoimme matkaa, ajattelimme yrittää elokuvaa. Lähdimme Pudongin puolelle kaupunkia. Oriental Pearl Towerin kupeessa Lujiazuin alueella on ostoskeskus, jonka elokuvateatteriin menimme tutkailemaan tilannetta. Kiinalaisia oli taas joka puolella. Alla olevassa kuvassa on kuvattu ympyrän muotoinen kävelytie, joka ei aivan näy kokonaan kuvassa, se oli yhtä tiivistunnelmainen kuin kävelykatu taannoin. Elokuva oli kuitenkin vesiperä, seuraava näytös olisi ollut käytännössä yömyöhään. Otimme mietintätauon Starbucksissa, josta paikka löytyi vaivoin, sillä pöytiä varasi muun muassa korttia pelaava seurue ja kaksi nukkuvaa kiinalaista. Tyypillistä.

img_20171008_1411271634317216.jpg

Lujiazui:n ympyrän muotoisella kävelykadulla mahtui juuri sentään kävelemään.

Tuumasimme, että Jing’an:n temppeli (kuva alla) olisi hieno nähdä. Lähistöllä olisi sitä paitsi useita ravintoloita. Paikan päällä saimme kuitenkin pettyä, sillä se oli kiinni. Arkkitehtuuria oli silti hienoa ihastella, varsinkin hullunkurisen näkymän, jonka temppelin ympärillä olevat toimistorakennukset tarjoavat, takia. Tänne pitää palata paremmalla ajalla uudelleen, sillä Johanna tiesi kertoa uskontoaan harjoittavista munkeista ja rukoilevista kansalaisista. Jonkinmoisen harhailun jälkeen kaupungin kaduilla löysimme itsemme istumasta espanjalaisesta tapaspaikasta, Elephantesta. Niin kuin useat hyvät ravintolat kaupungissa, tämäkin sijaitsi niin piilossa, että ulospäin se ei näytä miltään. Onneksi huhupuheet, kaupunkioppaat ja kartat auttavat näissäkin valinnoissa. Ruoka oli hyvää ja niin seurakin. Seuraavat treffit sovimme Cirque du Soleilin näytökseen.

img_20171008_1413031281628376.jpg

Kontrasti ympäröiviin rakennuksiin on valtava, kun vertaa Jing’an:n temppeliä taustaan.

Pari päivää (ja pitkää yötä) kului tässä välissä Vee:n sairastaessa. Tänään vihdoin kaikki olivat siinä kunnossa, että pääsimme käymään eläintarhassa, sillä Jii ei siellä ollut vielä käynyt, ja lapset halusivat ehdottomasti huvipuistolaitteisiin, joihin äidillä ei viimeksi ollut mukana tarpeeksi rahaa. Alkumatka taittui tällä kertaa puiston sisällä bussilla, mikä olikin suuri helpotus: pandojen luokse ei tarvinnutkaan kävellä matkaa, jonka arvioisin olevan lähemmäs 1,5 kilometriä. Voimia jäi siis muuhunkin. Tällä kertaa ne olivat ulkoilemassa, tosin toinen nallukoista nukkui, huvittavasti raajat puomin ympärille kiedottuna. Gorillatkin esittivät akrobatiataitojaan: toinen lepäili ylhäällä katon rajassa riippukeinun tapaisessa, ja kun toinen huomasi kaverinsa, se kiipesi siihen viereen häiriköimään. Tuli aivan mieleen omat lapset, jotka kinaavat keskenään: “Mun vuoro, mee pois, sää oot ollu siinä jo ihan tarpeeks kauan. Äitii! Vee/Ee ei mee pois!”

img_20171008_141751174774327.jpg

Pandat ovat aina hauskoja. Toinen nukkuu taustalla raajat puomin ympärillä.

img_20171008_1429361365805847.jpg

Gorillat tarjosivat tällä kertaa näytöksen kiipeilytaidoistaan.

Näiden astetta väsyneempien päivien aikana olemme sopineet vuoroista Jii:n kanssa ulkoiluun. Eilen käytin sen kävelemällä ostoskeskukseen ja Gap:n liikeeseen, jossa Golden weekin kunniaksi on ollut hurjat alennusmyynnit. Kävin vähän päivittämässä Ee:n vaatekaappia ja ensimmäistä kertaa elämässäni ostin samanlaiset housut Vee:lle ja Oo:lle. Pääni on selvästi pehmennyt täällä Shanghain ilmastossa.

Tänään taas nautin lämpimästä kesäsäästä. Kyllä, täällä oli tänään 27 astetta, aurinkoista, ja päälle vielä hyvä ilmanlaatu. Lähdin kävelemään metrolinjan suuntaisesti ja tutustumaan ympäristöön. Suurin osa matkasta taittui alla olevan kuvan kaltaisissa maisemissa, tosin kuvasta poiketen välillä katuja reunusti pieniä liikkeitä, kuten partureita, hedelmäkauppoja, kiinteistövälityksiä, kahviloita ja pikkuravintoloita. Kadun varrella saattoi nähdä vaikka pyöränkorjaajan, pajanhan voi laittaa pystyyn missä vain on asiakkaita!

img_20171008_1427291771303362.jpg

Katu naapurustossa.

img_20171008_142537210364641.jpg

Korjaustoimintaa voi harrastaa missä vain.

Ps. Nyt on hakemus täytetty ja allekirjoitettu Shanghai International College of Cultureen opiskelemaan mandariinia. Kohta alkaa intensiivisesti kahdesti viikossa joku pumpata kieltä kaaliin!

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s