Synttäreitä ja soitantaa

Meidän Erbaliinimme (suokaa anteeksi tapani vääntää nimiä vulgäärillä tavalla) on nyt viisi. Sitä päivää odotettiin pitkään. Tai siis Ee odotti. Joka päivä, useamman kerran, noin kahden viikon ajan, hänen piti tarkistaa, montako päivää on jäljellä. Suomessahan vietimme kaverisynttärit jo elokuussa, mutta eihän sitä nyt nuori neiti voi syntymäpäiväänsä kädenheilautuksella sivuuttaa. Aamusella kävin Ee:n kanssa valitsemassa kakun leipomosta. Harmiksemme aiemmin näkemäämme pupukakkua ei ollut ikkunassa, mutta viisivuotias kelpuutti kauniin suklaakakun. Myöhemmin lounasaikaan olin kokoustamassa erästä tapahtumaa varten ja takaisin tullessani minua odotti neiti prinsessa, joka oli pukenut ylleen mekon sekä sukkahousut sekä yrittänyt laittaa (sekaiseen) tukkaansa useamman pinnin. Ayi oli samaan aikaan siivonnut kodin puhtaaksi ja järjestellyt tavaroita. Oli kevyt mieli, kun lähdimme hakemaan yhdessä Vee:n koulusta.

wp-image-473292810

Sankari ja tuulimoottori-pupu.

Ja niinhän siinä kävi, että syntymäpäiviä ei tarvinnut juhlia ainoastaan perhepiirissä. Maanantaina meillä vieraili suomalainen Sanna kahden lapsensa kanssa. Oikein mukavaa turista asiasta ja sen vierestä välillä suomeksi jonkun muunkin kuin oman perheen kesken. Ee:llä ja Ii:llä kemiat kohtasivat niin hyvin, että vierailun päättyessä Ee rohkeasti esitti Ii:lle kutsun tuleville syntymäpäivilleen! Vanhempien puolesta asialle ei ollut mitään estettä, joten olimme kaikki oikein tyytyväisiä. Ee sai lopulta useamman lahjan, kun Aping toi hänelle yhden, Ii toisen ja myös talomme henkilökunta antoi pienen muiston. Kakku teki kauppansa, ja sen päälle sain vihdoin asetettua Ee:n kirjainkynttilät, jotka olen eräältä ystävältäni saanut jo parisen vuotta sitten. Kiinaan asti niiden piti siis matkustaa päästäkseen käyttöön! Aa että!

wp-image-1726944332

Onnistunut syntymäpäiväjuhla.

Ilmanlaadun suhteen on ollut nyt suhteellisen hyvä jakso. Siihen kun yhdistetään aurinkoinen, lämmin päivä, olivat olosuhteet puistoilulle suotuisat. Pääsimme vihdoin käymään Xujiahuin (lausutaan karkeasti shu-tsia-huei) puistossa, jossa on toistaiseksi ainoa näkemäni isohko kiipeilyteline, jossa on liukumäkiä. Tätäkin siis vasta rakennettiin silloin, kun olimme täällä tutkamatkallamme toukokuussa. Hoi, Lappset ja muut leikkipuistotoimijat, täällä olisi Kiinan markkinoilla tilaa! Uskon, että näiden rakennelmien puuttuminen johtuu osittain siitä, että Ee:n kokoiset ovat jo päivät koulussa ja illat tehdään tiukasti läksyjä ja harjoitellaan vaikkapa viulunsoittoa tai uimista. Tämänkaltaiselle ulkona riehumiselle ei siis ole edes isommilla aikaa. Mutta mitä ihmettä paikalliset tekevät lastensa kanssa viikonloppuisin? Kävelevät niissä puistoissa?

wp-image-1770343465

Parasta, mitä Shanghai voi tarjota leikkipuistorintamalla.

Miltei joka puistokäynnillä joku muusikko on ottanut jonkin kulman haltuunsa ja soittelee. Toiset selvästi omaksi ilokseen, toiset muita ilahduttaakseen. Alla kuvassa oleva mies viritteli pitkään soitintaan, jokin kielisoitin, jossa on kaksi kieltä kvintin päässä toisistaan. Mies laittoi taustamusiikin soimaan, ja jopa päästiin kiinalaisiin tunnelmiin! Tällä kertaa soittaja oli todella taitava, Oo:kin kävi monta kertaa ihastelemassa ja kuuntelemassa leikkiensä lomasta.

wp-image-1095872001

Kiinalainen kaksikielinen instrumentti.

Niitäkin tosiaan mahtuu tähän väenpaljouteen useampia, jotka eivät ole ihan yhtä taitavia. Vaikka kasvot pitää säilyttää, mikä ihme siinä on, että ei sitten nolostuta yhtään vaikka laulaisi yksinään epävireisesti kaiuttimien kanssa kiinalaisia iskelmiä puiston penkillä istuessaan? Eikä aina tarvita edes kaiutinta – sen kuin antaa äänihuulten tehdä tehtävänsä. Ja aina siellä puistossa!

Eilen omassa puistossamme Oo pääsi soittelemaan viulua. Penkillä istui vanha mies, joka tilutteli hienon kuuloista musiikkia. Paikalla oli monta ihmistä, jotka ihmettelivät vuorostaan meitä. Aping kertoi joukolle, että olemme suomalaisia ja lapsia on kaikkiaan kolme (Vee juoksi paraikaa jossakin puiston juoksulenkeillä). Mies ihastui niin Oo:n olemukseen, että halusi antaa pienelle pojalle mahdollisuuden soittaa. Aping kertoi miehelle, että minäkin olen Suomessa soittanut viulua. Seuraavaksi oli minun vuoroni. Kysyin minimieheltä, mitä hän haluaa, että soitan: “ettu aulu!” Kettu siis alkoi viulun kielillä tehdä taikinaa varjoisassa kuusikossa. Illalla Ee sanoi kotona, että hänkin haluaisi alkaa soittaa viulua. Liekö tällä tapahtumalla ollut jotain vaikutusta asiaan?

wp-image-631310467

Oo musisoimassa. Hartsia ainakin riittää!

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s