Kotona

Suomen kotiin verrattuna täällä Shanghain kodissamme on paljon erikoisuuksia – jotka kaikki eivät todellakaan kuvasta kiinalaista elämää, vaan tässä elämää tässä nimenomaisessa kodissa. Haluan vähän esitellä niitä, osa on aika veikeitä tapauksia.

Päivittäin, ja oikeasti useamman kerran päivän aikana, arjessamme tarvitaan vettä. Meillä on periaatteessa neljä erilaisen veden lähdettä. Keittiössä on kaksi eri hanaa, joista ensimmäisestä saadaan suoraan vesijohtovettä, toisesta muuten samaa, mutta se käy vielä tiskikaapissa sijaitsevan suodatuksen läpi. Tämän jälkimmäisen pyysimme vuokraehdoista keskustellessamme, se ei nimittäin varsinaisesti kuulunut talon varusteluihin.

wp-image-1418344152

Keittiön hanat. Vasemmalla suodatettua vettä (ei voi säätää lämpötilaa), oikealla tavallinen hanavesi.

Jokaisessa asunnossa on myös vesiautomaatti. Hyvin saman tyylinen kuin Suomessa julkisissa rakennuksissa. Erona on se, että jääkylmän vaihtoehdon tilalla on kiehuva vesi, mikä on oikeastaan aika näppärää. Kaasuliedellä veden kiehuminen kestää kotiolojen induktiotasoon verrattuna aika kauan, joten tämän avulla ajassa pystyy vähän oikaisemaan (ja joka tapauksessa keittovedet on otettava tästä isosta koneesta, helpompi siis ottaa kuumaa kuin kylmää ruoanvalmistukseen). Hetki siinä meni, kun saimme nuorimman koulutettua, että kuumahanaan ei kosketa. Mutta hyvin on oppi jo mennyt perille: “Äiti tosi tosi tosi kuuaa!” Näitä pulloja ei onneksi tarvitse raahata kotiin kaupasta, vaan riittää, kun soittaa alakertaan, ja joku tuo pullon sekä asentaa paikalleen. Laskut kerätään nippuun ja maksetaan kerralla myöhemmin.

wp-image-483014856

Vesiautomaatti. Vasemmalla kuumaa, oikealla kylmää vettä. Henkilökunta tulee vaihtamaan pullon, kun vesi loppuu.

Sitten neljäs lähde vedelle on vielä pullot. Ison säiliön vedessä ei ymmärtääkseni ole lainkaan suoloja, joita normaalisti juomavedessä kuitenkin on, eli siihen kylkeen on ostettava mineraalivettä. Juomiseen ja ruoan keittämiseen käytämme siis muuta kuin hanavettä. Hedelmät ja vihannekset pesemme suodatetulla hanavedellä. Olemme sen verran laiskoja, että hampaat pesemme hanavedellä, sen huono puoli ovat ne paljon puhutut raskasmetallit ja muut kurjuudet. Moni kuulemma peseekin siksi hampaansa pullovedellä. Pelkkä hanavesi kelpaa myös tiskaukseen, siivoukseen ja pyykinpesuun. Että helppoa se on Suomessa, kun kaikki tulee samasta paikasta! (Se, onko vessan vetäminen juomavedellä järkevää, onkin toinen juttu).

Ja niin kuin jo mainitsin, meillä on kaasuliesi. Se on kyllä tosi kiva vekotin, kunhan sen kanssa ensin pääsi sinuiksi. Onneksi meitä Suomessa palvellut kaasugrilli antaa vähän osviittaa siihen, miten tätä käytetään. Haittapuolena on, että haudutuslämpöä tästä ei kyllä irtoa, pieninkin liekki on liian kuuma siihen. Toinen on induktioon tottuneella pieni hitaus, mutta kyllä siihenkin tottuu. Kaasu on kuitenkin nopeampi kuin perinteinen keittolevy.

wp-image-1799419320

Kaasuliesi ja osa Apingin kokkaamasta lounaasta.

Seuraavaksi vuorossa on meidän kodinhoitohuoneemme ja tekninen tilamme. Avot, parvekkeella heti keittiön vieressä. Pesutorni on siis ulkotiloissa, satoi tai paistoi (tai pakasti). Luulen kuitenkin, että ilmastoinnin ja vedenlämmityksen laitteistot pitävät lämpötilan pikkupakkasellakin tässä sopessa plussan puolella. Desibelien kannalta tämä on huisin hieno ratkaisu, nimittäin äänet eivät kantaudu sisälle asti.

wp-image-1376818606

Pyykinpesun ulkoilmateatteri.

Ilmanpuhdistajat ovat oiva apu taistellessa pienhiukkasia vastaan. Tosin nämä laitteet eivät suomessakaan enää niin harvinaisia ole, kiitos hyvien rakennustapojen viime vuosikymmeninä. Tällä hetkellä kalusto on hieman vajaa, sillä ostimme satsin näitä Suomeen muuttavalta perheeltä, ja isoin kone jäi vielä muuttoon asti perheen isän käyttöön heidän asuntoonsa. Sen saamme sitten parin kuukauden kuluttua. Kunnon saastepäivinä (kuten tänään) seurailemme mittarin avulla, miltä missäkin huoneessa ilmanlaatu näyttää.

wp-image-951152143

Tällaiset ruotsalaiset ovat meillä kokoaikaisesti töissä.

Kiinalaiset ovat “vähäsen” taikauskoisia. Heille numero neljä on epäonnen luku. Sen huomaa myös hississä, sillä kerroksia 4, 14 ja 24 ei ole. Kun tähän porukkaan yhdistetään taikauskoisia ulkomaalaisia, ei hississä ole edes kerrosta 13. Summa summarum, emme asukaan oikeasti kerroksessa 18 (8 on onnenluku!), vaan kerroksessa 15.

wp-image-1625660316

Hissi taikauskoisille asukkaille.

Alakerran respasta onkin ollut jo aiemmin puhetta. Olen nähnyt siellä yhteensä kuusi ihmistä töissä, osa puhuu erittäin hyvää englantia, osa vähän vähemmän, mutta kaikki ovat tulleet jollakin lailla tutuiksi. Lisäksi täällä pyörii jos jonkin sortin talonmiestä ja muuta henkilökuntaa. Erittäin ystävällisiä kaikki.

wp-image-2131626639

Alakerran tiski.

Varmaan jo kerroinkin, että alakerran väen kanssa kaikki hoituu. Ehdin kerran jo soittaa kotiaulaan apua taksijonostakin, kun olin liikkeellä Oo:n ja isojen kantamusten kanssa. Torstaina olisi taloyhtiön kukansidotakurssi (joku kranssin tyyppinen ratkaisu), mutta olin jo ehtinyt sopia siihen leikkitreffit yhden amerikkalaisperheen kanssa meille. Toiste sitten. Alla vielä kuvassa näyte siitä, miten sadesäällä henkilökunta ystävällisesti hymyillen pakkaa sateenvarjon sille tarkoitettuun muovipussiin, jotta lattia ei lainehdi. Kätevää. Ja samalla aika pöhköä. En ole tottunut olemaan palveltavana. (Sanoo hän, jonka juuri pestyjä vaatteita joku vieressä samaan aikaan ripustaa kuivumaan ja silittää kuivia.) Tähän pitää ihan opetella!

wp-image-1926323840

Sateenvarjon pakkaamista, Vee ihmettelee ensimmäistä kertaa toimenpidettä.

Kotitalomme on kaiken kaikkiaan oikein mukava. Sijainti on hyvä sekä koulun että muiden palveluiden kannalta. Kävelymatkan päässä on valtava määrä kahviloita, ravintoloita, ostoskeskuksia, hedelmäkauppoja, kävelykatu, metroasema, sähköbussin reitti ja tietysti tuo meidän oma puistomme. Pienten lasten äitinä en tosin olisi laittanut pahakseni, jos tässä olisi jossain lähituntumassa ollut myös leikkipuisto. (Sellainen saattaa vielä löytyä, en ole nuohonnut kaikkia nurkkia.) Ayimme tosin kertoi, että niitä on vasta hiljan alkanut tulla tänne, kuulemma lapset leikkivät enimmäkseen sisällä. Vanhemmat ja isovanhemmat käyvät puistoissa lasten kanssa, mutta niissä pääasiassa kävellään, juostaan, pyöräillään ja ihmetellään.

wp-image-1697019300

Talomme julkisivu.

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s