Koulua kotikielellä

Täällä Shanghaissa toimii meidän onneksemme Suomi-koulu, joka kokoontuu noin joka toinen lauantai. Menimme sinne tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa, kun uusi lukukausi käynnistyi. Suomi-koulun tarkoitus on tukea lasten suomen kielen taitoa monipuolisesti samoin kuin suomalaisen kulttuurin tuntemusta. Koulussa käy nimittäin oppilaita, jotka ovat syntyneet Kiinassa (tai muualla ulkomailla) tai sitten ovat muuttaneet tänne hyvin nuorina, eli kokemusta suomalaisesta elämästä on joko kesälomien ajalta tai ei välttämättä siltäkään. Koulu on siis kovin tarpeellinen. Tiedän lapsia, joilla komennuksen jälkeen on keskinkertainen suullinen suomen kielen taito ja välttävä kirjallinen. Kodin tuki oppimiseen on todella tärkeää, ja se, että lapset puhuvat kotona suomea ja lukevat paljon, edesauttaa kielen omaksumista. Tässä vaiheessa tuntuu hölmöltä ajatella tällaista, kun lapset eivät muuta kieltä osaakaan, mutta kohtalontoverit ovat vakuuttaneet, että aika kuluu kuin siivillä, ja tässä vaiheessa panostaminen kotikielen opetteluun kannattaa. Meidän Suomi-koulullamme on myös oma kirjasto, ja voi sitä riemun määrää, kun hyllystä löytyi molemmille lapsille oma, uusi Risto Räppääjä lainaksi.

Suomi-koulu toimii saman koulun tiloissa, missä Vee käy, mutta vain eri kampuksella. Meidän onneksemme koulu on vain kahden metropysäkin päässä ilman vaihtoja, joten liikkuminen on helppoa. Aulassa on kahvila, jonka myynti menee suoraan koulun toimintojen tukemiseen. Tällä kertaa kahvilan täti, Sanna, oli herännyt neljältä aamulla leipomaan tuoreita korvapuusteja myytäväksi. Me ostimme tietenkin kaikille yhdet, ja ne olivat valtavan hyviä. Kahvi oli keitetty Juhlamokkaan (täällä Kiinassa kahvi sitä paitsi on tosi kallista) ja myynnissä olevien tuotteiden pitää olla Suomessa valmistettuja makeisia, keksejä, puurohiutaleita, mehukeittoja, jne. Kahvilla kävi myös sellaisia suomalaisia, joiden lapset eivät olleet koulussa, vaan nämä olivat halunneet vain tulla tervehtimään muita suomalaisia. Kahvila toimiikin samalla suomalaisten kohtaamispaikkana, mutta se on auki vain niinä aamuina kuin Suomi-koulu on toiminnassa.

Myös Ee oli todella innoissaan (jälkikäteen enimmäkseen) uudesta koulustaan, ja Vee ihmetteli sinne mennessä: “Puhuuks täällä kaikki oikeesti suomea? JEEEE!” Molemmille oli myös ikäistänsä seuraa omissa ryhmissään, mikä oli tosi hienoa.

Koulun jälkeen kävelimme niin sanotulle Laowai Jie:lle, joka on katu täynnä länsimaisia ravintoloita. (Laowai tarkoittaa ulkomaalaista.) Kävimme syömässä Big Bamboo -nimisessä paikassa, jossa minä tilasin nachot, Jii hampurilaisen ja lapset hodaria sekä grillattua leipää ranskalaisilla. Takaisin kotiin matka taittui sähköbussilla (kiinni piuhoissa raitiovaunujen tapaan yläpuoleltaan).

 

 

 

 

Lauantai-iltana pojat pääsivät muiden suomalaisten kanssa vielä uudelleen Suomi-tunnelmaan, kun Jokerit pelasivat täällä Kunlunia vastaan ihan tavallisen KHL:n ottelun. Porukka matkasi jäähallille metrolla. Kunlun on ilmeisesti Pekingin joukkue, mutta joutuu toisinaan pelaamaan Shanghaissa sen takia, että kotipelien areena on niin täyteen buukattu. Kotiin tultiin kiekon ja lippiksen kanssa. Vee:llä on fanituotteita jo suomalaisista seuroista niin Tapparalta, Ilvekseltä, Jypiltä kuin Jokereiltakin… Ehkä nuoren miehen mieli vain muuttuu päivästä toiseen?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s