Uusia alkuja

Olen niitä omituisia ihmisiä, jotka kevään tullen päivittäin käyvät tarkastamassa lähituntumassa, missä vaiheessa kasvuaan puut ja kukat kulloinkin ovat. Tarkkailuni alkaa jo lumipälvien keskellä, sillä ensimmäiset lumikellot saattavat hiipiä pintaan kuin varkain. Tänään oli se ihmeellinen päivä, kun pihamme puhkesi omenapuita ja kirsikkapuita lukuun ottamatta lehteen (vielä pari päivää, niin nekin kukkivat). Tämä on ehdottomasti lempihetkeni keväässä, kun kaikki on vielä nupullaan tai juuri puhjenneena, tuoretta, värikästä, lempeän vihreää, täynnä uusia alkuja. Voi, olen varma, että tätä kaikkea tulen kaipaamaan. Miten tämä tuntuukin nyt niin haikealta. Ihan kuin heittäisin vehreydelle ainaisia hyvästejä.

 

Kerroimme Vee:lle, että hän menee Shanghaissa englanninkieliseen kouluun, jossa rinnalla opetellaan myös kiinaa. Vastaanotto ei ollut ruusuinen. Jii keksi kuitenkin sanoa, että reippaille, englantia opetteleville koululaisille voisi olla ihan oma puhelin tarjolla. Siitäkös pieni mies innostui – ei varmaankaan, raasu, tajunnut, että Suomessakin ekaluokkalaisena olisi sellaisen saanut. Uusi alku jännittää häntäkin ihan varmasti. Vee on toisaalta osoittanut hurjaa henkistä kasvua viime aikoina tietyissä asioissa, joten uskon, että kaikki menee hyvin. Seuraavan kerran, kun kotipihallamme nämä kuvat ovat ajankohtaisia, Vee puhuu jo sujuvaa englantia, vähän kiinaa, ja tuntee olonsa mukavaksi uudessa ympäristössään. Tämä on rukoukseni.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s