Viisikon äiteen alkusanat – vaikka mantereen taakse muuttaisin

Muistan sen pimeän ja kylmän illan. Olin tulossa kaupasta, ja juuri autoon palattuani vastasin puhelimeen. Lapset istuivat takapenkillä. Jii soitti pääkonttorilla viettämänsä päivän jälkeen, että oli ollut ylemmän tahon juttusilla. Ja sitten se pommi: Jii:lle tarjottiin firmasta uudenlaisia töitä. KIINASTA! Lokaationa olisi Shanghai. Olihan se siellä ravannut useaan otteeseen töidensä takia, ja oli siellä tuttujakin käynyt komennuksilla, mutta en ikinä kuvitellut sen osuvan meidän kohdallemme. Hetken jouduin kokoamaan ajatuksiani, kunnes kuulin sanovani: “Mennään.”

Olimme käyneet aikaisemmin keskusteluja, että mitä sitten, jos joskus miestä pyydettäisiin lähtemään ulkomaankomennukselle. Silloin olimme leikitelleet ajatuksella Euroopan maista tai USA:sta. Vielä puoli vuotta aiemmin muistan ajatelleeni, että kiva ajatus, olisihan se kokemus, mutta olemme juuri saaneet elämän mallilleen tällä paikkakunnalla. Miten lapset? Miten isovanhemmat ja muut sukulaiset? Miten kaikki? Olin ajatuksissani ennemmin jäämässä kuin lähtemässä. Juuri tästä syystä olin ihmeissäni varmuudesta, jonka sain heti tuona ensimmäisenä iltana.

Harmikseni asiasta ei saanut puhua kenellekään ulkopuoliselle, ennen kuin sopimus olisi allekirjoitettu. Edelleenkään en tiedä tarkkaa syytä, miksi näin toimittiin. Onneksi tuolloin autossa istuessani en (onneksi) tiennyt, että tähän kaikkeen kuluisi kolmisen kuukautta. Pitkä aika elää valtavan kokoinen Kiina naaman edessä, kun ihmiset kyselevät tulevaisuudesta. Olen ammatiltani opettaja, mutta tällä hetkellä kolmen alle kouluikäisen kotiäiti omasta valinnastani. Nuorin lapsista, Oo, on hieman yli kaksi. “Koska olet ajatellut palata töihin?” “Ootko vielä kauan kotona?” Kai näitä samoja kysymyksiä on esitetty usein aiemminkin, mutta nyt kiinnitin niihin tietenkin erityistä huomiota. En haluaisi valehdella, joten vastauksissa sai improvisoida kerrasta toiseen jotain hurmaavan luovaa.

Kahden viikon kuluttua on tarkoitus kartoittaa paikan päällä asuinpaikkoja ja kouluja. Ainakin vanhin lapsistamme, kohta seitsemänvuotias Vee, menee kouluun Shanghaissa. Viisi vuotta täyttävän E:n kohtalosta koulun suhteen emme ole vielä varmoja. Matkan ajaksi lapset jäävät Suomeen isovanhempien hoiviin, mikä helpottaa paljon luovimista siellä. Lapset tuskin tajuavat vielä, mitä on tapahtumassa, sillä olemme esittäneet asian melkoisena kevytversiona.

Seikkailu tästä joka tapauksessa on tulossa. Niin kuin ylempänä kerroin, varmuus päätöksestä syntyi heti, ja se on vain vahvistunut ajan kuluessa. Kerrottakoon heti alussa, että olemme tunnustavia kristittyjä, ehkä helpoimmin identifioitavissa Jeesuksen seuraajiksi. Rukoilin pitkään, että olisi jokin järkevä keino, että saisin jatkaa kotona lasten kanssa vielä nuorimmaisen täytettyä kolme (jolloin kodinhoidontuki lakkaa ja viimeistään suurin osa äideistä palaa töihin). Olenkin tässä naureskellut, että tämä ei ollut ihan se vastaus, mitä odotin. Mielessäni on soinut nämä viikot Pekka Simojoen jo kohta 20 vuotta minulle tärkeä laulu Aamuruskon siivin, joka pohjautuu Psalmiin 139. Vaikka tässä onkin vain mannerta välissä linnuntietä, haluan sen sanoihin päättää tänään tämän kirjoituksen.

AAMURUSKON SIIVIN
Psalmi 139

Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton.
Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon.
Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin.
Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on.

Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti.
Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni.
En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään.
Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani.

Vaikka miten kauas kulkisin,
aamuruskon siivin lentäisin,
vaikka merten taakse muuttaisin,
Sinä olet siellä kuitenkin,
Luojani, olet kuitenkin.

Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton.
Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon.
Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin.
Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on.

Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti.
Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni.
En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään
Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani

Vaikka miten kauas kulkisin, aamuruskon siivin lentäisin,
vaikka merten taakse muuttaisin,
Sinä olet siellä kuitenkin,
Luojani, olet kuitenkin.

Säv. & San. Pekka Simojoki

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s